Pohdin tässä sellaista, että olen tainnut viime viikot pukeutua lähes yksinomaan mekkoihin satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Mekkoja huomaan hypisteleväni alerekeissäkin. Ehdottomasti turvavaatteitani, sellaisia, joissa on aina hyvä ja helppo olla. Lisäksi keveät kesämekot toimii loistavasti näillä helteilläkin.
Oikeasti olen pohtinut vaikka mitä muutakin, kuten vaikka sitä, että miten ihmeessä saisi kodin edes vähän viilenemään yöksi ilman tuuletinta.
Tai matkajuttuja. Olen viimeisenä parina päivänä tehnyt niin monta lentohakua ja lukenut niin monta täsmätietoa tarjoavaa nettikeskustelua, ettei tosikaan. Ehkäpä huomenna vihdoin pääsen varaamaan lennot.
Lisäksi olen setvinyt painavampia asioita ja lakipykäliä läheisen puolesta. Yrittänyt jotenkin löytää balanssia siinä, että autan, mutten sotkeudu tunnetasolla ihan liian syvälle. Se on yllättävän hankalaa. Siinä onneksi auttaa nuo ensin mainitut asiat ja reissuhaaveet, sekä toki aktiviteetit, kesätekeminen ja toki helle myös laiskistaa ajattelua hyvällä tavalla.
Nyt ikkunan puolikas on niin auki kuin voi. Kesän äänet kantautuvat kotiin, mutta tyypillisesti kulmillani riuhtova merituuli tuntuu tyystin kadonneen, kerrankin kun sitä kaipaisi. Loma on alkanut siirtämään päivärytmiä, mikä näkyy siinä, että nukkumaan valmistautumisen sijaan mietin, mitä vielä tekisi. Ehkä voisin selättää tiskivuoren, ainakin näin alkuun.
Mekko + korilaukku: Mango / Sandaalit: Vagabond / Kello: Daniel Wellington / Rannekoru: Edblad
Kuvat: Anna-Maria K.
