Viikonlopun pääteemaksi on vähän vahingossa muodostunut lepo, tai ei ehkä niinkään lepäily vaan pikemminkin rentoilu. Sellainen kiireetön oleminen omalla painollaan. Sivuteemoja on ollut varastossa lojuneiden (en vieläkään ole purkanut ihan kaikkia paluumuuttoni aikaisia muuttolaatikoita) ja hiukset.
Kirppiskasa on kasvanut ja kesän jälkeen lienee paikallaan kirppispöydän varaus. Sitä ennen yritän kuitenkin saada blogikirppiksen pystyyn, tällä kertaa myyntiin tulossa ainakin runsaasti mekkoja ja jokunen nahkalaukku (en vielä ole päättänyt, mitkä kaikki laitan kiertoon).
Hiukset ovat oma lukunsa. Viikolla pohdin miehelle ääneen, että pitäisikö varata kampaaja. Sain vastaukseksi jotain sen suuntaista, että enkö ole tuota samaa miettinyt jo vuoden ajan. Totta kyllä, viime kerrasta on aikaa, jotain puolentoista tai kahden vuoden välillä. Mietin melko usein kampaajalle menoa, mutta koskaan saa aikaiseksi oikeasti mennä. Vuoden vaihteessa kyllä yritin varata aikaa, mutta koska luottokampaajani oli ehkä lopettanut tai sitten muuttanut (some kertoi jotain muista maista), niinpä asia kariutui.
Tänä viikonloppua aihe rysähti uudelleen päälle. Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki on hiusten kanssa ihan mukavasti pitkään ja lähinnä miettii kampaajalle menoa, sitten yhtenä päivänä tulee tunne, että nyt on pakko päästä ihan heti? Itselle kävi niin eilen. Aivan kuin kaikki hiuksissa olisi muuttunut yhdessä yössä.
Ajatus kampaajan odottamisesta viikon tai jopa muutaman viikon on ollut sietämätön, ja olen joutunut punnitsemaan, kuinka tärkeää on päästä haluamaani paikkaan. Oikeastaan se on aika tärkeää, sillä arastelen edelleen vanhojen hiustraumojen takia kampaajalla käyntiä yllättävänkin paljon. Niinpä olen ajatellut, että tuleva kampaajani on joko Qhair Korttelista (vanhan luottokampaajan toimipiste ja siten ikään kuin henkisesti turvallinen valinta) tai Folk Helsingistä, josta vain olen kuullut niin paljon hyvää, että olisin valmis kokeilemaan.
Kauhukseni huomasin, että Folkin ensimmäiset vapaat ajat menevät jonnekin elokuun puoliväliin, eli toivottoman kauas. Qhairiin pääsisi sentään puolentoista viikon kulutta. Ehkä se ratkaisee asian, mutta silti, en vielä ole saanut varattua vaan olen kurkkinut vähän väliä nettijärjestelmiä ihan kuin sinne yhtäkkiä tupsahtaisi uusia vapaita aikoja.
Jää nähtäväksi mihin päädyn, mutta nyt on aika saada uutta muotoa hiuksille ja ihan pienesti freesta sävyä hyvin sujunutta oman hiusvärin kasvatusprojektia tuhoamatta.
Mekko: Oasis / Neule: Bikbok / Korilaukku: Piironki / Kello: Daniel Wellington / Sandaalit: Swedish Hasbeens
