Yritän parhaillaan purkaa hermostunutta mieltäni blogiin ja töihin. Asunnolla tehdään lattiatöitä, jotka aiheuttavat jäätävää meteliä enkä voi tehdä asialle mitään. Tunnen valtavaa syyllisyyttä ja viime yön valvoin tuskaillen sitä, että vielä yksi kokonainen päivä jäljellä äänitaakkaa naapureilla kestettävänä. Tuntuu yksinkertaisesti sietämättömältä aiheuttaa hankaluutta ja epämukavuutta muiden arkeen, vaikka kaikella tapaa tiedänkin, että remontit kuuluu elämään ja niitä vain täytyy silloin tällöin tehdä. Ei tämä melu ole kiusallaan aiheutettua. Silti tunnontuskat ovat kovat, ja niin odotan, että saan hihkua naapureille, että pahin vaihe on ohi. Ja toki tietenkin samalla toivon, että työ on ollut vaivan arvoista ja betonin alta kuoriutuu oikeasti käyttökelpoinen lattia. Lattia-ammattilainen varoitteli, ettei niin välttämättä käy, mutta päätin ottaa riskin. Pian selviää, kannattiko se. Ei kai siis ihme, että on vähän vaikeuksia keskittyä, mutta kun muuta ei voi kuin odottaa, pakko yrittää keskittää ajatuksia asioihin, joille oikeasti voi jotain.
Moni puhuu jo siitä, että kesän helteet on ohi. Tiedä tuosta, sää on usein arvaamaton ja osaa yllättää. Oli miten oli, kesä on kulunut vauhdilla. Tajusin, että nämäkin asut ovat pian kahden kuukauden takaa, ajalta kun vasta nautittiin kesän alusta ja niistä ensimmäisistä kunnon kesäpäivistä.
Kesä on tuntunut paljon pidemmältä niinä vuosina kun sen on aloittanut reissulla lämpöön ja ehkä lopettanutkin sellaiseen, ja ylipäätään pitänyt lomaa. Tämä todellakin on ollut monella tapaa erilainen kesä, eikä vähiten maailmantilanteen takia. Mielenkiintoista nähdä, millainen seuraava kesä tulee olemaan – toivottavasti monella tapaa yleisesti ottaen parempi. Sitten aion myös pitää lomaa, se on lupaus.
Mekko: Vero Moda / Korikassi: Anne’s Past&Present / Hattu: & Other Stories / Sandaalit: Castaner
