Aamuni alkoi kenkien merkeissä, mikä ei ole yhtään huono tapa aloittaa päivä! Tai ihan oikesti se alkoi herätyskellon ärsyttävään ääneen, joka soi ilkeästi 6:30, eli aikaan, joka vielä jonkin aikaa sitten oli ihan arkipäivää. On ollut hassua huomata, että vielä näin arjen muututtuakin kellon soidessa tosi aikaisin (tai jos sattumalta herään aamuyöstä), se ihan ensimmäinen ajatus edelleen on, että joko pitää lähteä töihin. Pääseeköhän siitä irti koskaan, tai ainakaan ennen kuin on jo taas takaisin säännöllisissä aamuherätyksissä?
Myönnettävä kyllä on, että jollain tapaa nautin tuota ensiajatusta seuraavasta fiiliksestä, joka on havahtuminen siihen, että hei, ei tarvitse, aikainen herätys onkin ihan muiden syiden takia. Esimerkiksi sellaisten kuin tänään, Stockmannin muotiaamisen myötä, jossa pääsin kurkkaamaan syksyn trendejä ja vilkaisemaan viimeistelyvaiheessa olevaa Stockan uutta upeaa kenkäosastoa, joka on kuin karkkikaupassa kävisi, herkkuja toisensa jälkeen.
Sain viime viikolla blogin kautta uuden kameran, tällaisen Sonyn pienen ja niin kauniin, mutta kuitenkin järeän, jota yritän nyt kovasti totutella käyttämään. Suunnitelmani on edelleen napata asukuvat ja muut ”vaativat” kuvat järkkärillä, mutta olen jo pitkään kaivannut pienempää kameraa, joka kulkisi näppärästi kaupungilla mukana ja toimisi arkipäivän tilanteissa isoa kameraa helpommin ja nopeammin. Vielä olen ihan solmussa asetusten kanssa (opaskirjasen lukeminen toki saattaisi auttaa…) etenkin kun olen aina käyttänyt Canonia, joten katsotaan miten käy kun pistetään yhteen ihan uusi laite, tekniikkainnostuksen totaalipuuttuminen ja kärsimätön luonteeni! Näköjään ainakin hyvin keskittyneellä ilmeellä otettuja omakuvia peilinkautta, heh.
