Eilen saapui keittiön taso, ja miten odotettu se olikaan! Jännitin suurten kivilaattojen tuonnin onnistumista kapeaa portaikkoa pitkin ja tietenkin niiden istuvuutta asuntoon, jossa tuskin on suoraa linjaa. Mutta ihan suotta. Tulikiveltä käytiin paria viikkoa aiemmin mittaamassa tila, joten ei tarvinnut luottaa omiin vaihtelevan menestyksekkäisiin mittauksiin ja komposiittitaso istui juuri eikä melkein.
Eilen vajaan puolen tunnin asennuksen päättyessä oli jo niin pimeää, että tason ihastelu jäi tähän päivään. Tosin matalalla roikkuva taivas ja ikkunoita sumentavat pisarat eivät vielä tänäänkään antaneet tilan loistaa vielä lähes valonlähteettömässä asunnossa, mutta nojasin silti hiljaa ikkunalautaan ja ihastelin näkyä. Lopputulos näyttää juuri siltä, miltä toivoinkin ja vaikka taso kirpaisikin remonttibudjettia, ei tuottaa se jo nyt niin paljon iloa, etten voisi olla tyytyväisempi valintaan. Toki arki näyttää, miten se sujahtaa käyttöön, mutta ainakin visuaalisuus on kohdallaan.
Fior di Pesco -terrazzo
Tähän Tulikiven Fior di Pesco -komposiittikiveen ihastuin ensisilmäyksellä. Itse asiassa ihastuin siihen jo ennen kuin edes tiesin remontista. Näin tämän tasomateriaalin eräässä ensimmäisistä asunnoista, mitä kävin vuoden alussa katsomassa ja tallensin kännykkään kuvan katseen vanginneesta keittiöntasosta. Kun yhtäkkiä huomasin olevani tilanteessa, jossa olen ostanut remonttikohteen, muistin tuon ihastuttavan tason ja pienellä salapoliisityöllä selvisi, että kyseinen terrazzo-taso löytyy Tulikiven valikoimasta. Sitä pyysin myös nähtäväksi ihan ensimmäisessä keittiötapaamisessa, ja vaikka silmäilin muita vaihtoehtoja, mikään ei tuntunut samalle. Niinpä päätin, että voin pihistellä sitten muissa jutuissa, mutta keittiön tasolla on niin iso merkitys visuaalisena elementtinä ja käytännön tekijänä, että nyt valitsen juuri sen, minkä haluan.
Rakastan terrazzo-pintoja ylipäätään, niiden elävyydessä on jotain vangitsevaa. Yksiväriset pinnat näyttävät helposti tylsälle, terrazzo herättää sävyt eloon. Valitsemalla maanläheisiä värejä, kevyt kuvio voi tuoda yllättävänkin paljon hyvänlaista särmää neutraalin väripaletin tilaan. Sitä myös uusi keittiöntaso tekee. Se on yhdistelmä marmoria ja hartsia, ja vaikka pääsävy on harmaa, voi sieltä löytää häivähdyksiä roosaa, beigeä, mustaa ja valkoista. Kaikkia sellaisia sävyjä, joita muodossa tai toisessa muutenkin tulee asuntoon.
Tasomateriaalin valinta
Halusin aikaa ja käyttöä kestävän luonnollisen näköisen tason. Kokomarmorista tasoa kuitenkaan en halunnut sen haurauden takia ja kokovalkoista en ajatellutkaan kliinisyyden sekä puhtaanapidettävyyden takia, niinpä tällainen harmaa sekoitemateriaali oli hyvä vaihtoehto itselle.
Tässä ei näy leivänmurut, mutta se näyttää silti raikkaalle valkoisten kaappien parina. Kevyt korotus seinää vasten helpottaa puhtaanapitoa ja mahdollisti sen, että välitilaan jätti ihan vain pesun kestävän maalipinnan. Toki materiaalissa on marmorin haurautta, eli kovia iskuja tai pitkäksi aikaa pintaan seisomaan jääviä punaviinitahroja ei suositella. Vastapainona se taas sietää hyvin kosteutta ja ylipäätään kulutusta. Ja kyllähän se näyttää niin erilaiselta kuin menneiden vuokra-asuntojen laminaatit. Aidossa luonnon materiaalissa vain on sitä jotain!
Nämä kuvat antavat vain esimakua, sillä keittiö vaatii vielä viimeistelyä, mutta en malta odottaa, että vetimet on paikoillaan, hana asennettu ja uusiksi tilatut sokkelilevyt saapuneet ja saatu paikoilleen. Keittiö tuntuu todella omalta jo nyt, joten voin vain kuvitella, miten iso ilo on päästä käyttämään ensimmäistä ihan omaa ja omiin tarpeisiin suunniteltua tilaa!
