Osasin odottaa, että ensimmäinen työpäivä alkaa kangerrellen ja niinhän se alkoikin. Yö meni unettomana sängyssä pyörien ja hieman kuuden jälkeen kiljuva herätyskello sattui korviin ja aamutoimet kulkivat jähmeästi. Töissä odotti loman aikana itsensä irtisanonut työkone, ja sen toimintakuntoon saamiseen meni päivän ensimmäiset kolme tuntia. Lopulta se virkosi ja ”pääsin” kiinni tuttuakin tutumpiin rutiineihin.
Katkeransuloinen tunne. Alle kaksi viikkoa enää niitä tuttuja juttuja, ja sitten hyppään kokonaan uuteen tehtävään. Seuraajani aloittaa ensi viikon lopussa ja perehdytyskauden jälkeen pääsen opettelemaan itse kaikkea uutta ja työskentelemään uuden tiimin kanssa. Onneksi ihmiset ovat tuttuja ja sellaisia, joiden kanssa erityisen mielellään teen töitä, joten siten siirtymä uuteen on varmasti miellyttävä. Työpaikka ei siis vaihdu, mutta työt vaihtuvat. Hassua ja sopivasti jännää, kiva kun on mitä odottaa! Sitä odotellessa on hyvä yrittää päästä kiinni arkirytmiin, jotta on uuden alkaessa terässä.
Kun ensimmäinen päivä kulki käynnistysvaikeuksia potien, suuntasin töiden jälkeen nollaamaan mieltä keskustaan, ystävä kaipasi seuraa alusvaateostoksille ja niinpä suunnattiin jälleen hyvän palvelun äärelle Patriciaan, Unioninkadulle. Uusien alusvaatteiden sujahdettua vaaleanpunaiseen kassiin istahdettiin vielä nauttimaan auringosta (nyt sitten paistaa kun loma on, tietty) ja jäätelöstä.
Meidän tämän viikon ongelmat eivät ole maailmaa syleileviä, vaan lähinnä omaa mukavuutta etsiviä. Ensinnäkin, kuinka selvitä kunnialla ensimmäisestä työviikosta? Toiseksi, mennäkö vai eikö mennä viikonloppuna Flow -festareille? En ole koskaan käynyt, mutta niistä kuulee vuodesta toiseen kehuja, joten houkuttelee mennä kokemaan tunnelma paikanpäälle, vaikken järin festarityyppiä olekaan. Hmm, en tiedä. Todennäköisesti arvotaan asiaa vielä perjantaina. :) Oletko sinä käynyt tai oletko tänä vuonna menossa?
