Seitsemäs remonttiviikko käynnistyi vähemmän kaoottisesti kuin kuudes, oikeastaan tuntui siltä, että asiat pitkästä aikaa olivat suht järjestyksessä ja etenivät. Voi olla, että vanha tunne palaa kun edessä on märkätilaremontti (jota muuten odotan kauhulla, näyttää nykyinen kylppäri olevan rakennettu sen verran mielenkiintoisesti, että ylläreitä todennäköisesti tulee vastaan sielläkin), mutta nyt hetken nautin tunteesta, että kaikki langat on jotenkin hyppysissä.
Seinien tasoitus ja maalaus
Seinätyö jatkui alkuviikolla. Se työmäärä todella yllätti ja vasta sivusta seuranneena olen tajunnut, kuinka epätasaiset seinät aiemmin olivatkaan. Asuntojen välisen vanhan oven karmit paistoivat läpi, parvi oli jättänyt rumat jäljet, tapettikerrokset aiheuttivat rosoja ja siellä täällä oli kaikenlaisia epätasaisuuksia sekä osumia. Niitä siis tasoitettiin, hiottiin, tasoitettiin ja hiottiin uudelleen. Mutta vitsit, että nyt näyttääkin hyvälle. Samalla korjailtiin puretun seinän ja poistettujen ovenkarmien raameja. Kuulemma tuohon aikaan raamit tehtiin ensin ja sitten vasta seinä. Alkuviikon uurastuksen jälkeen ehdittiin kuitenkin jo maalaamaan kattoa sekä laittamaan pohjamaalia osaan seinistä, joten koko ajan näyttää skarpimmalle ja enemmän asuttavalle. Eteinen on tosin vielä täysin tekemättä, mutta askel kerrallaan.
Seinämaalien valinta
Samalla kun ammattilainen työsti seiniä olen itse yrittänyt kuumeisesti päättää värejä niihin. Perusvalkoisen valinta oli helppo, Tikkurilan Paperi vaikutti klassiselta valinnalta, niinpä sillä maalattiin katto ja kohdat, jotka jäävät valkoisiksi. Mutta sitten ne muut värit, huh. Sain K-raudasta lainaan Tikkurilan värikartat ja olen kulkenut ne kädessä seiniä myöten (kirjaimellisesti) ja tutkaillut väriruutuja eri valoissa ja eri yhdistelmillä. Myönnän viilaavani pilkkua, mutta sävynyansseilla on väliä, ja yksi sävy vaikuttaa toiseen ja niin edelleen. Viikon päätteeksi kävin hakemassa muutaman maalinäytteen, joita on tarkoitus alkavalla viikolla testata isompiin pintoihin.
Lattiaremontti
Viikon isoin työ oli kuitenkin lattiassa. Kirjoitan tästä vielä ihan oman postauksensa, jonne sitten enemmän kuvia ja infoa, mutta Instagramia seuranneet tietävät jo, että jännitin lattiaremonttia todella paljon. Oli taloyhtiön rajoitukset siitä, minkä verran vanhaa lankkua saa hioa. Sitten oli tuntemattoman jättäminen yksin työntouhuun vanhan lattian kanssa (ihan hullu jännitys, tiedän, olihan kyseessä pitkänlinjan ammattilainen). Kolmantena hermoilua aiheutti se, että lattia-ammattilaisten saapuessa kommentit olivat sen suuntaisia, ettei välttämättä kannata odottaa liikoja. Maalattiin myös uhkakuva siitä, että voi käydä jopa niin, ettei betonin alta paljastuva lattia vain olekaan kovin käyttökelpoinen. Lisäksi havahduin vasta lattiatyön alussa siihen, miten järjetön meteli hiontalaitteesta tulee. Tunsin syvää syyllisyyttä naapurien puolesta ja koko lattiaremonttiaika tuntui matavan, vaikka lopulta eihän siihen mennyt kuin kaksi ja puoli päivää.
Mutta sinä hetkenä kun kävin katsomassa lattiaa, huoli raukesi. Näytti niin hyvälle! Ei se ole täydellinen, ei sellaista voi odottaakaan yli satavuotiaalta betonikuorrutteiselta puulta, mutta riittävän hyvä tullakseen käyttökelpoiseksi. Tuntuu mielettömältä, että kaikkien mutkien kautta se on siinä, kaunis vanha puulattia.
