Kun mietin matkamme viimeisiä päiviä ja ennen kaikkea sen majoitusta, kukkulan laella levittäytyvän Sidi Bou Saidin kärjessä sijaitsevaa Villa Kahinaa, on vaikea sanoa mikä nousee ensimmäisenä mieleen. Ehkä täydellinen sinisen ja valkoisen harmonia, joka sekoittuu horisontissa meren turkoosiin kuin maalauksessa. Tai nukahtaminen vieressä lainehtivan meren ääniin ja heräämistä aamulla sirkkojen soittoon kuin olisi lähempänä luontoa kuin onkaan. Tai ehkä matkan ensimmäinen kunnollinen aamupala tai se onnellinen hetki sängyssä maatessa, kun painoin mieleeni, miltä pitäisi tuntua kehossa kun sänky tukee ja joustaa juuri oikeista kohdista.
Vain kuuden huoneen Villa Kahinassa on paljon tehty oikein. Ennen kaikkea se, että melko tuoreeltaan majoituskäyttöön remontoiduista ylettömän kauniista tiloista sai nauttia rauhassa. Makoillen sohvilla ja kuunnellen huoneesta löytyvästä kaiuttimesta musiikkia parvekkeella aivan kuin olisi omassa ylellisessä loma-asunnossa, mutta niin tarvittaessa henkilökunta oli lähellä ja aamupala saapui hymyillen eteen vain hetkeä sen jälkeen kun oli laskeutunut alakertaan hyvin nukkuneena.
Jo ennen matkaa ajattelin, että haluan Tunisin keskustan vilkkeen jälkeen viipyä hetken rannalla. Tutkin tiiviisti alueen tarjontaa, mutta kerta toisensa jälkeen hakeuduin Villa Kahinan äärelle. Mikään toinen hotelli tai majoitus ei saanut aikaan samaa spontaania ihastuksen tunnetta kerta toisensa jälkeen. Muutenkin läheinen La Marsan rantaviiva suurine hotelleineen tuntui liian persoonattomalle ja viereinen Carthagon alue ei niin visuaaliselle vaikkakin historiallisesti mielenkiintoiselle (lisäksi sinnekin onnistui loistavasti päiväretki läheltä). Oikeastaan sinivaloinen Sidi Bou Said vaikutti juuri siltä, mitä aktiivisen loman loppuun kaipasi.
Villa Kahina kustansi enemmän kuin tyypillisesti olen valmis majoituksesta maksamaan. Usein aktiivisilla matkoilla ajattelen hotellin lähinnä yöpaikkana, mutta nyt sille oli valmis antamaan enemmän aikaa ja siten myös suurempaa rahallista panostusta. Vaikka pitkään emmin kuluja, jälkeenpäin on helppo sanoa, että Villa Kahina oli jokaisen euron arvoinen. Jopa mies, joka tyypillisesti mieltyy rosoisempiin kohteisiin tykästyi paikkaan. Luulen, että sen sai aikaan se, että Villa Kahina on laadukas, mutta siellä ei ole ylellisyyden ikävää kaikua, tarpeettoman muodollista tai jäykkää ilmapiiriä.
Villa Kahina on rento ja siellä saa olla rennosti. Alakerrasta kaikui lempeä bossa nova ja omistajan saattoi löytää aurinkotuolista istumasta. Kukaan ei tarpeetta kysellyt tai huomioinut, vaan vieraana sai nauttia omasta tilasta ja rauhasta. Niin kiva kuin välillä on nauttia hotelliylellisyydestä, en varsinaisesti pidä korostetun palveltavana olemisesta, vaan se saattaa tehdä olon kiusaatuneeksi tai jopa eriarvoiseksi. Siksi parasta on, jos saa nauttia ylellisyyksistä rennossa tunnelmassa.
Villa Kahinan sininen ovi on Sidi Bou Saidin kukkulan läpi mutkittelevan kadun viimeisiä ovia, niinpä sijainti on rauhallinen. Samalla alueen ravintolat ovat ihan lähellä ja alas satamaan sekä hienohiekkaiseen rantaan pääsee kävellen alas meren viertä kulkevaa katua. Kulman takana aukeaa näköalapaikka, josta voi seurata auringon laskemista sataman ja rantaviivan rakennusten taakse.
Villassa voi oleilla siellä, missä mieli tekee. Jossain ensimmäisen ja toisen kerroksen välissä aukeaa huone, jonka kahta seinää reunustaa pehmeät sohvat kutsuen makoilemaan ja selailemaan pöydälle kasattuja kirjoja sekä lehtiä. Paikan tunnelmassa on kodinomaisuutta, vaikka jokainen yksityiskohta huokuukin välimerellistä eleganssia. Alakerrassa syttyy kynttilämeri hämärän saavuttua ja aamulla seinän mittaiset ovet ovat avattu vastaanottamaan lempeän aamuilman.
Villa Kahina on yksityisomistuksessa ja kiinteistön omistaa paikallinen muoti-ikoni, Afef Jnifen. Rakennus on entisöity alkuperää kunnioittaen ja yleisten tilojen vitriineissä voi ihastella historiallisia vanhoja savi- ja kiviesineitä, joita alueelta on kaivauksissa löydetty. Huoneissa yhdistyy modernit mukavuudet tunisialaiseen tunnelmaan. Valkoinen makuuhuone, siniset ikkunanpielet ja turkoosiksi kauttaaltaan maalattu kylpyhuone ammeella.
Ehkä arvokkaimpana kaikesta, merelle avautuva parveke, jossa päivällä auringonpaisteessa istuessa voi tavoittaa täydellisen lomatunnelman. Istua pastellivärisellä tuolilla, juoda viiniä tai kurottautua sinistä puukaidetta vasten katsellen tasoissa laskeutuvaa rakennusta. Nähdä vilauksen sivulla avautuvasta suuresta terassista tai katsella, miten keveät verhot tanssivat tuulessa. Siinä näyssä on uskomatonta raukeutta.
Toisaalta kun ilta kääntyy yöksi ja meri ensin tummuu ja muuttuu lopulta mustaksi, tuo se mieleen toisenlaisen todellisuuden. Mieli lipuu muistamaan, että muutamien satojen kilometrien päässä paremman elämän toivossa merta ylittävät ihmiset ja ihan tässä lähellä tapahtuu henkiä vieviä onnettomuuksia. Heille rantaviiva ja meren keinunta näyttäytyy ihan muuna kuin turistin silmien pienenä paratiisina. Siihen ajatukseen pysähdyin useita kertoja kaikesta kauneudesta huolimatta.
Koko rakennus on suuntautunut merelle, joten minkä tahansa huoneen valitset, saat tuntea meren läheisyyden. Suosittelen kuitenkin valitsemaan joko Franca tai Didine Sea Viewn tai sitä paremman luokan mikäli budjetti kantaa. Jos Villa Kahinaan saapuu, ei ehkä tämä ole se hetki jossa valita talon pienin ja syrjäisin huone – vaikka tuskin sekään on huono.
Aivan talon edessä avautuu ovaalinmuotoinen turkoosina hohtava uima-allas, jonka äärellä voi aamuauringossa nauttia aamiaista niin halutessaan. Kun kapeita portaita laskeutuu alas tasanteelta, pääsee rauhalliselle terassille, josta löytyy ihastuttava horisonttiin ulottuva uima-allas. Paikka, jossa jalkoja vedessä uittaessa mietin, miten paljon haluaisin vielä jäädä.
Yleensä palan halusta nähdä uutta ja odotan tutustumista matkakohteen vielä valloittamattomiin kulmiin, mutta nyt olisin antanut paljon, että olisin voinut viettää vielä yhden ekstrapäivän Villa Kahinan rauhassa. Paikka on niin ylettömän kaunis ja vivahteikas, että sieltä ei ole kiire pois.
