En ole käyttänyt pidennyksiä nyt kertaakaan kolmeen kuukauteen, ja olen suhteellisen ylpeä asiasta, sillä kaipuu pitkiin hiuksiin on valtava. Tilasin itselleni uudet klipsipidennykset jo aikaa sitten, ihan vain turvaksi jos haikeus iskee liian suureksi, mutta sittemmin en ole niihin koskenut. Mieluummin olisin ilman, kaikki ylimääräinen kun on, noh, ylimääräistä.
Ovathan omat hiukset jo hieman kasvaneet, huomaan sen jopa itse, mutta matkaa tavoitetilaan on vielä aikalailla. Hetkeäkään en ole epäillyt, etteivätkö pitkät hiukset olisi se minun juttuni, eli lyhyeen mittaan en jää, jos ja kun se on valittavissa. Kuvia selaillessa pysähdyn yhtenään otosten äärelle huokailemaan, jossa hiukseni ovat pitkät. Peilikuva ei enää aiheuta kyyneleitä, mutta pitkät, selkään kauniisti laskeutuvat hiukset loistavat haaveissa.
Verratessani kuvaa kolmen kuukauden takaa vaikkapa viimeisimpään asukuvaan, arvioisin, että mittaa on tullut sellainen 3-4 senttiä. Se tarkoittaa, että kesän jälkeen pitäisi olla tilanne taas selvästi eri. Arkipäivän matematiikalla vuoden kuluttua kesällä lisää saattaisi olla tullut jo reilut 12 senttiä. Yltäisivätköhän hiukset sitten jo reilusti kainaloihin? Kyllä ne kasvaa, hitaasti mutta varmasti, odottavan aika vain on pitkä. Nyt on pidettävä huolta olemassa olevista suortuvista; suojattava latvat ja varottava auringon polttavia säteitä, ettei kesän jälkeen tarvitsisi napata pituudesta pientä kevyttä tasausta enempää.
