Vain muutaman päivän minilomakin näköjään vaatii yhden täyden päivän ennen alkuaan. Olen naputellut työjuttuja ennakkoon, istunut Teams-palaverissa keittiöfirman edustajan kanssa (nyt on jo suunnitelma tosi lähellä, enää jännittää hintalappu), vienyt paketteja postiin, käynyt kuvaamassa asiakkaan luona ja istahtanut onnittelemaan syntymäpäiväänsä viettävää äitiä. Vaikka remonttikulut vähän (tai noh, aika paljon) kauhistuttaa niin tänään sain tervetullutta perspektiiviä. Uuden kodin rappukäytävään oli ilmestynyt myynti-ilmoitus vähän isommasta viereisen rapun asunnosta ja sellaisella neliöhinnalla, että jos laskisin sillä tulevan kodin arvon suhteessa ostohintaani, niin saisin tehdä tuntuvasti nykyistä remppabudjettia hintavamman muutoksen ilman huolta omilleen pääsystä. Tarkoitus ei ole löyhentää kukkaron nyörejä, sillä jostainhan se raha on nytkin tempaistava, mutta havainto oli hyvä muistutus siitä, että nyt fiksusti käytetyt rahat suurella todennäköisyydellä maksavat itsensä takaisin vaikka nyt kirpaiseekin.
Päivä on siis ollut täynnä kaikkea aikasyöpöksi osoittautunutta sälää, ja vasta tunti sitten havahduin siihen, etten ole edes aloittanut pakkaamista ja passinkin olin onnistunut piilottamaan niin, että vei kymmenen minuuttia löytää se, vaikka juuri viime viikolla olikin pitkän tauon jälkeen käytössä. Sääennusteet eivät näytä lupaavalle, harmi, mutta toisaalta, loma on silti aina loma.
Tämä asu on jo jonkin ajan takaa, ja vasta kuvia katsellessa huomasin, että kaikki kädessä pideltyjä aurinkolaseja lukuun ottamatta on tullut hankittua 2nd handina.
Mekko: Glassworks / Kengät: Vagabond / Laukku: Liebeskind / Bleiseri: Mango
