Viipyilen edelleen sängyssä, onhan sunnuntai ja vielä täysin ohjelmaton sellainen, ja fiilistelen eilistä. Oli upea päivä! Sen lisäksi, että sain elämäni ensimmäisen kummilapsen, pienen suloisen (ja todennäköisesti maailman rauhallisimman) kummipojan, sain kunnian olla läsnä ystävien sanoessa ”tahdon”. Tuplajuhlat siis, joista vihkiseremonian mukaan kuuluminen oli onnistuttu kiitettävästi pitämään salassa. Vaikka olisihan se pitänyt arvata. Mutta ehkä vain olin niin jännittynyt ja innostunut omasta kummin roolistani, etten osannut nähdä muita merkkejä ilmassa.
Kaunis ja intiimi seremonia alkoi siis häämarssilla ja päättyi kastemaljan äärellä. Aika upeaa. Ja aika todella etuoikeutettu olo. Viikonloppuun on siis mahtunut ilon kyyneleitä ja kylmiä väreitä, joten vaikka tänään ei tapahtuisi yhtään mitään (no jos nyt pieni kävelylenkki kauniissa säässä ja päiväkahvin kylkeen kroissantti lähikaupasta), niin ei haittaa, sillä yhteen viikonloppuun on jo mahtunut niin paljon, että siinä riittää sulateltavaa pitkäksi aikaa. Puhumattakaan tästä pienestä pojasta, jonka kanssa kaikki on vasta aluillaan!
