En oikein ole ollut juhannusihminen. Kesäihminen kyllä, mutta sellaisiin perinteisiin juhannuskuvioihin en vain ole istunut, joissa linnoittaudutaan askeettisen mökkielämän äärelle, saunotaan, grillataan ja kuoritaan auki olutlaatikko. Enkä liioin niihin, joissa edessä on yksin haahuilua kaupungissa kun kaikki muut ovat kadonneet muualla Suomeen.
Siksi olenkin nauttinut siitä, millaiseksi juhannusviikonloput nyt näyttävät kehittyneen. Ja tällä menollahan itsestä kehittyy vielä erittäin juhannusihminen! Keskikesällä on ihana nauttia luonnosta ja lähiseuduista, se ikään kuin kuuluu juhannukseen ja muutenkin kannatan lähimatkailua. Mutta hienoa on ollut löytää tapa toteuttaa sitä itselle sopivalla tavalla, mikä on olemalla sopivasti aktiivinen. Niinpä tällainen pari yötä Kuopiossa kaupunkia lähialueineen tutkien ja yksi yö Joutsassa luonnon keskellä oli mitä täydellisin yhdistelmä. Kuopio oli itse asiassa niin kiva, että siellä olisi voinut hyvin viipyä vielä yhden yön, mutta toisaalta oli kiva päästä (ihan liian) pitkästä aikaa käymään ystävän luona Joutsassa. Erilaisen viimeisestä vierailusta teki myös se, että ensimmäistä kertaa en matkannut punaiselle mökille metsän keskellä yksin vaan miehen kanssa.
Tämänkaltaisessa mökkielämässä on mukavaa se, että mökki ei oikeastaan ole mökki, vaan pikemminkin koti. Lisäksi lähialueilla on suhteellisen paljon nähtävää, joten oleminen ei suinkaan tarkoita oleilua, ellei niin halua. Oikeastaan ainoa miinus oli hyttyset, joiden hyökkäykseltä hädin tuskin selvisin. Nyt mukana oli myös koiravieras, joka piti huolen, ettei toimetonta hetkeä tule. Näihinkin kuviin oman sävynsä toi karvainen kuvausassari, joka oli sitä mieltä, että kepin heitto on paljon tärkeämpää kuin kuvien ottaminen. Ehkä onkin, mutta saatiin silti muutamat.
Mekko: Oasis / Korikassi: & Other Stories / Sandaalit: Moheda
