Kellojen siirto veti pistokkeeni seinästä, ja energiatasoni tipahti ihan nollaan. Tai oikeastaan miinuksen puolella. Yhtäkkiä yli vyöryi mieletön väsymys ja tekisi vain mieli kääriytyä peiton alle torkkumaan. Peruin ja siirsin jopa vähemmän tärkeitä menoja, jotta voisin vain olla. Tavallaan ihanaa, että niin pystyi tekemään, mutta samalla ärsytti – tätäkö tämä sitten taas on seuraavat kuukaudet, ihan vajaateholla käyntiä. Joka vuosi olen sinnikkäästi yrittänyt käyttää kirkasvalolamppua, vaikka en voi sanoa, että olisin radikaalia vaikutusta huomannut. Tai huomaan silloin kun se on päällä, mutta heti kun virran katkaisee, sama tuttu horros palaa. Nyt sekin on jossain laatikoiden kätköissä, joten torkkumiseksi menee.
Remontin kun pinnistelee loppuun, voi pesiytyä ja unohtua uuteen ihan rauhassa. Olen jo visioinut itseni kakluunin äärelle ja hitaisiin aamuihin ikkunasta avautuvaa maisemaa katsellen, mutta toisaalta tuntuu oudolta palata arkeen yksin kun nyt on viettänyt pari tiivistä kuukautta miehen luona yhdessä asuen. Sitäkin suurempi tarve sitten villasukille ja kaikelle lämpimälle, mihin kääriytyä.
Tämä aamutakki, tai ehkä pikemminkin kimono, itse vain käytän sitä kotiasuna enemmän kuin kimonomaisena arkivaatteena (jollaiseksi se kyllä erittäin mainiosti kävisi) on Nest Factoryn (saatu blogin kautta) ja löytyy Weecosin valikoimasta. Ostin Nest Factorylta itselleni myös ihanan päiväpeiton, jonka ajattelin jo tässä vaiheessa olevan käytössä, mutta mitä vielä. Joka tapauksessa valikoimasta löytyy kaikkea ihanaa vähän boheemia ja ehdottoman mukavaa. Kaikki on valmistettu vastuullisuusperiaatteet huomioiden ja ostettu suoraan paikallisilta käsityöläisiltä reilua korvausta vastaan, joten jos kaipaa mukavaa ja pehmeää talvikauden kotielämään, kannattaa tutustua merkkiin tai poiketa Korkeavuorenkadun alkupäässä sijaitsevassa putiikissa.
