Ensin joitain asioita malttaa kärsivällisesti odottaa pitkäänkin, mutta kun ne viimein ovat ihan kulman takana ja melkein käsien ulottuvilla, hypähtää kärsimättömyys kattoon. Niin kävi minulle kun viime viikolla klikkasin ostoskoriin jotain sellaista, mistä olen haaveillut jo keväästä. Mieliteoille on helppo löytää kaikenmoisia perusteluja, ja niin minäkin päädyin perustelemaan tämän hankinnan onnitteluna itselle. Kun uusi työtehtävä ja tervetullut palkankorotus varmistuivat, ajattelin, että nyt on aika onnitella itseä uuden etapin saavuttamisesta ja siinä samalla vähän tuoda lisäpiristettä orastelevaan syksyyn.
Kesäreissulla vielä yritin vilkuilla, josko jotain korvaavaa päähänpinttymälleni löytyisi, mutta ei, se yksi vain kummitteli mielessä ja kun työt taas alkoivat, päätin viimein siirtyä ajatuksista tekoihin. Harkitsin ja harkitsin, kunnes lopulta tilasin ja tänään olin hyppiä riemusta kun lähetti kiikutti työpaikalle (ihan kuin en sitä olisi osannut odottaa, joka päivä olen vilkuillut kärsimättömänä DHL:n seurantasivua…) kauniin mustan Net-a-Porterin lähetyksen, jota eksyin aina silloin tällöin töiden lomassa ihailemaan. Vaikka tiukkaa teki, jaksoin töistä vielä viivähtää pr-toimistolla ja matkata kotiin repimättä nauhoja auki. Kun lopulta pääsin kotiin, laatikko nökötti siinä käsissä ja valmiina avattavaksi, mutta yhtäkkiä en osannutkaan ryhtyä hätäiseksi. Istuin sohvalla ja hivelin mustaa laatikkoa kun mies vieressä hoputti; ”avaa jo!”. Mustat nauhat auki, nuuhkaisu, silitys. Lopulta. Voi että, tätä on odotettu! Mutta mitä? Se selviää huomenna, vai arvaatko mikä se voisi olla? ;)
Pelkän laatikon kuvaaminen on julmaa, tiedän. Mutta kiinnittäkää katse äärettömän kauniin paukkauksen ohella kynsiin, niissä kun on vastalakattuna uusi Jolielta saamani Kure Bazaarin kausisävy Adriana, joka sopii täydellisesti huomiseen asuuni, kuten myös laatikon sisältö….
