Viikonloppuni alkoi herkullisissa merkeissä. Sain perjantaille blogin kautta kutsun, jolle ei vain voinut sanoa ei. Kaunokirjaiminen kutsukortti toivotti tervetulleeksi Iso-Britannian suurlähettilään residenssiin eteläiseen Helsinkiin perinteiselle iltapäiväteelle ja samalla ginin historiaan sekä käyttöön tutustumaan. Niinpä ahmin itseeni sekä herkkuja tornitarjottimelta että nippelitietoa ginistä. Nyt tiedän, että gin&tonic voi maistua ihan juotavalta (tähän asti ginin maku on saanut lähinnä yökkäilemään, mutta espanjalaisittain pyöreästä lasista tarjoiltu gin&tonic oli, yllättävää kyllä, makumaailmaltaan varsin lempeä) ja mielessä on myös, mihin ehdottomasti ensi kerralla Lontoossa käydessä täytyy päästä, nimittäin Beefeaterin tislaamokierrokselle. Hyvää seuraakin tilaisuudessa oli tarjolla, tietty, kiitos Riitta ja Mikko! Mikolle myös erityiskiitos näistä asukuvista, mikä oli todella odottamatonta luksusta, en ollut osannut varautua mahdollisuuteen saada päivän asu pitkästä aikaa ikuistettua!
Herkuttelu jatkuu tänäänkin. Eilisestä iltapäiväteestä innostuneena olin ajatellut, että brunssin sijaan menisikin Salutorgetiin iltapäiväteelle, mutta lopulta päädyttiin pitkästä aikaa kokkaamaan kotona pitkän kaavan mukaan. Niinpä rämmittiin kurjassa ja harmaassa säässä Stockan herkkuun ostoksille ja nyt keittiössä hautuu iltaruoka. Jälkiruoaksi ajattelin valmistaa helppoa, mutta niin hyvää omena-kaurapaistosta, ja oheen tietty kunnon vaniljajäätelöä. Vissiin siis ihan hyvä, että blogikollegoiden hehkutuksen uhrina latasin minäkin eilen Kayla Itsinesin kotitreenin. Mutta niin, lataushan ei vielä tarkoita, että saan ruhoni liikkeelle, mutta saas nähdä. Kokeiltavahan se ainakin on, mutta parempi kyllä, etten tee mitään lupauksia ensi kesän (tai sitä seuraavienkaan) bikinikunnosta…
Mekko: Mango / Laukku: See by Chloé / Kengät: Shoeshibar
