Eläinkuosit arveluttaa, ja tuskin olen ainoa. Olen pitkän tauon jälkeen alkanut hyväksyä niitä takaisin pukeutumiseen, mutta mieluusti pieninä paloina ja ehdottomasti klassisina linjoina.
Jos ei ole varma kuosista (oli se sitten eläinkuosi tai jokin muu voimakas kuvio) on varminta yhdistää se neutraaleihin ja yksivärisiin vaatteisiin sekä asusteisiin. Toinen oleellinen asia riittävän rennot yhdistelmät ja linjat. Pantteripusero näyttää huomattavasti vähemmän hyökkäävältä pidemmän ja rennon a-linjaisen hameen kanssa kuin tiukassa nahkahameessa. Niinpä eläinprinttisen hameen pariksi puin paksun ja väljän mustan neuleen. Sen lisäksi varman päälle pelaamista oli vielä maltilliset korot ja ylipäätään sopivan arkiset jalkineet. Tennarit kesällä tai klassiset kävelykengät talvella ovat varmoja valintoja vaativien kuosien pariksi.
Totta kai on ihanaa yhdistellä rohkeasti, mutta jos olo on epävarma, asun arkistamalla haastavatkin kuosit sujahtavat huomaamatta osaksi kokonaisuutta.
Tämä käärmekuosi huvitti hieman siitä näkökulmasta, että yksi niistä asioista, mitä kohtaan tunnen primitiivistä ja mittasuhteiltaan kohtuuttoman suurta pelkoa, ovat käärmeet. Hämähäkit tai muut hyönteiset, hiiret ja rotat tai muut tyypillisesti negatiivisia tunteita herättävät eläimet eivät lainkaan häiritse, saati muutkaan eläinmaailman otukset, mutta käärmeissä on jotain, joka aiheuttaa syvää ja ulkoa päin ehkä huvittavankin suurta pelkoa. Siksi käärmeprintin päälle laittamisessa on oma ironiansa.
Tähän liittyen tulin muutan ihan pari päivää sitten googlailleeksi Tansanian käärmekantaa. Virhe. Itsesuojeluvaistoni on selvästi ruosteessa. Varoitinkin jo miestä, että saattaa joutua kantamaan mut paikasta toiseen ihan varmuuden vuoksi. Todennäköisempää siis on, että kuolen käärmepelon aiheuttamaan sydänkohtaukseen kuin oikeasti käärmeeseen. Toivotaan silti, ettei kumpaankaan.
Neulepaita: Mango / Hame: Oasis Snake Frill, saatu blogin kautta / Kengät: Zara / Laukku: Cambridge Satchel Company
