Ehkä omaan kateissa olevaan hellehekumaani on vaikuttanut se, että sain viime viikolla nauttia auringosta ja lämmöstä niin Tbilisin reissun alussa kuin Bakussakin. Bakussa tosin vieno merituuli tasoitti paahdetta, mutta hetkittäin silti aurinko pääsi porottamaan niin lämpimänä, että oli siinä rajoilla, onko vähän turhankin lämmintä. Onneksi silti kokonaisuutena säät olivat erinomaiset, lämmintä, mutta ei niin kuuma, että tekisi mieli vain maata ilmastoinnin alla.
Nämä kuvat on napattu kiireellä yhden tuollaisen lämpimän kaupunkipäivän jälkeen Bakun vanhassakaupungissa. Oikeastaan vain vähän tämän jälkeen poimimme vähät tavaramme hotellilta ja suuntasimme myöhäisillan lennolla takaisin Tbilisiin. Olo oli siis koko päivän liikkeellä olon jälkeen vähintään nuhjuinen ja sotkuinen. Mekko kuitenkin osoittautui rentoudessaan loistoksi reissuasuksi. Tarvittaessa päälle olisi voinut heittää neuletakin, mutta sitä juuri matkan aikana tarvinnut.
Olen tänään kahlannut läpi Tbilisin ja Armenian kuvia, joten toivottavasti viikonloppuna ehtisin kirjoittaa edes toisesta blogiin. Tbilisi tuntuu siltä vaikeimmalta lähestyä, ehkä siksi, että se osui monella tapaa niin syvälle. Sanat tuntuvat latteilta Tbilisin kiinnostavuuden äärellä. En kai pysty kuvailemaan sitä tunnetta, kun taksi lentokentältä hiljasena aamuyön tuntina lähestyi kaupunkia ja yhtäkkiä ylös vuorenrinnettä kapuava valomeri ilmestyi eteen. Luulen, että jo sinä hetkenä ihastuin. Taustaväreenä saattoi vaikuttaa läpi yön matkustaminen, joka kumpuili hassuna uupumuksen ja innostuksen cocktailina, sellaisena epätodellisena unenomaisena tunteena.
Mekko: & Other Stories / Korilaukku: Olkkari, Kruna / Aurinkolasit: & Other Stories / Tennarit: Corso Italia / Kello: Daniel Wellington
