PR-tilaisuus: Frans&Amélie / Raflaamo
Viime maanantaina aloitin viikon tavanomaista herkullisemmin, kävin tutustumassa (ja tietenkin maistelemassa) Kluuvikadulla Helsingin sydämessä sijaitsevan Frans&Amelie Bistron (entinen Fransmanni) syysmenun. Koska olen yhä kiinnostuneempi vegaanisista vaihtoehdoista, päädyin vegaaniseen menuun. Tai itse asiassa päätös oli helppo, sillä koko kasvismenu on vegaaninen, ja siihen sopivat viinisuositukset ovat myös vegaanisia.
Kausimenu vaihtuu neljästi vuodessa, ja nyt vegaaniseen menuu kului myskikurpitsakeitto, tofu-kasvistagine ja manteli-suklaamousse. Söin itseni ähkyksi ja maistelin vielä maistelumenun ohessa pöytään tuotua uuniomenaclafoutisia (ei vegaaninen, mutta mielettömän hyvä). Eli kokonaisuus oli todella ruokaisia, ja myös erittäin maukas.
Pidän siitä, että tänä päivänä ainakaan suurissa kaupungeissa kasvissyöjän ei tarvitse tyytyä vaihtoehtoihin, jotka ovat ikään kuin liha- tai kalaversioiden varjoja, eli niitä mukailevia, mutta pelkistetympiä. Sellaisia, joiden kohdalla tulee joko tunne, että jotain puuttuu tai että, vaihtoehto on sellainen listan pakollinen kasvisoptio, ilman, että kukaan on oikeasti jaksanut miettiä kokonaismakuelämystä. Nykyään kasvisruokailijoita hemmotellaan ja uskallan väittää (näin hieman puolueellisena tosin), että tänä päivänä kasvisvaihtoehdot ovat ihan varteenotettavia vaihtoehtoja sekaaneillekin. Ja vielä parempaa, monesta paikasta on helppo löytää herkullisia ja monipuolisia vegaanisia vaihtoehtoja, eli kynnys kasvisvaihtoehdosta vegaanisiin on todella matala.
Toinen kiinnostava asia on (tästä muistelen joskus aiemminkin kirjoittaneeni), että ketjuravintola (tai -hotelli) ei enää tarkoita tylsää ja persoonatonta. On ilahduttavaa, että kokonaisvaltaiselle elämykselle ja myös paikallisuudelle on annettu tilaa, ja koen esimerkiksi S-ryhmän tehneen erinomaista työtä uusittujen Sokos Hotellien ja Raflaamon ravintoloiden kohdalla.
Vuoden vaihteessa häkellyin käydessäni syömässä Kouvolan Rossossa, se ei ollut yhtään sitä, mikä oli vaha muistikuvani Rossosta. Sisustus oli freesi ja tyylikäs. Sama kokemus oli, kun tänä juhannuksena vierailtiin Kuopiossa (josta muuten vieläkin on postaus tekemättä, jaiks) ja syötiin Frans&Amelien sisarravintolassa Frans&Sofiessa. En edes aluksi tajunnut olevani ketjuravitolassa. Miljöö oli miellyttävä, ruoka hyvää ja kokemus kaikin puolin mainio sekä maukas. Sen lisäksi, että tilat ovat viehättävät, on kasvisvaihtoehtojen löytäminen listalta helppoa. Viime vuoden puolella taas söimme miehen kanssa superherkullisen vegaanisen menun Loisteessa ja nyt tämä. Hyvää työtä!
Loppukeväästä poikkesin tilaisuudessa, jossa kerrottiin nykyisten asiakasomistajaviinien olevan valittu vastuulliselta valmistajalta. Ekuón viinit ovat luomua ja mm. tuotettu pienemmällä hiilijalanjäljellä. Tämän kokoluokan toimijalta, kuin mitä S-ryhmä on, vastuullisempiin pääviineihin päätyminen on iso asia monella tapaa.
Olen käynyt harmillisen vähän ulkona syömässä viime aikoina. Se on ollut yksi niistä asioista, mistä olen tinkinyt kun on pitänyt turvata arjen muutosta ja elää säästäväisemmin, ennen kuin kuukausia yrittäjänä kertyy enemmän ja hahmottaa, millaiseksi tulot keskimäärin asettuvat ja millaiseksi oheiskulut muotoutuvat. Ehkä siksikin tuntui nyt niin ihanalta istahtaa valmiiseen pöytään ja syödä pitkän kaavan mukaan. Sillä pidän siitä, syömisestä ja seuraan keskittymisestä poissa kotiympyröistä. Se on reissuillakin yksi parhaista asioista, kiinnostavat ravintolakokemukset.
Olen luvannut viedä miehen ulos syömään jo aikaa sitten, mutta se on kaikissa arjen säädöissä ja epävarmuuksissa jäänyt, mutta maanantain jälkeen asia pulpahti taas mieleen ja päätin, että täytyy vain iskeä päivä kalenteriin ja napata jokin kiva kohtuuhintainen paikka läheltä. Tämä Frans&Amélien vegaaninen menu muuten yllätti positiivisesti hinnallaan, ilman viinejä kolmenruokalajin menu maksaa asiakasomistajahintaan vain 34 euroa – olisin veikannut huomattavasti enemmän! Kuulin pöytäseuralta, että ravintolassa on myös erinomainen lounas. En ole käynyt, mutta täytyy korjata asia, nyt kun töitä tekee kotoa käsin ja kotoa on käytännössä kävelymatka Kluuviin. Seuraavat pari päivää tosin vietän asiakkaan luona, joten luvassa tuttuakin tutumpaa peruslounasruokaa.
Kuvat minusta: Souliina.
