Maailmassa riittää vielä vaikka kuinka valloittamattomia maita, mutta havahduin edellisellä reissulla siihen, että Eurooppa alkaa olemaan jo varsin hyvin koluttu. Siis totta kai Euroopassa riittää nähtävää vielä vaikka kuinka, tietenkin, missäpä ei, mutta nähtyjen maiden kannalta. Eurooppa on itsellä ollut pääasiallinen matkailualue puhtaasti rahallisista syistä, Euroopan sisällä on päässyt suht pienillä budjeteilla reissaamaan ja näkemään helposti uusia kohteita. Kaukomaat vetävät todella puoleensa ja olen Eurooppaa ja Kaakkois-Aasiaa kolutessa samalla haaveillut liudasta eksoottisempia kohteita, mutta tiedostanut, että ne vaativat vähän enemmän suunnittelua.
Viimeistään sitten kun Euroopasta on kahlattu vielä käymättömät maat on aika tähyillä kauemmaksi ja erityisesti nyt maailmanympärysmatkaa suunnitellessa yritän haalia matkareitille sellaisia kohteita, mihin ei ihan noin vain täältä tulisi lähdettyä! Reissuja suunnitellessa sitä aina kohtaakin samaa ongelmaa, kiehtovia kohteita on vaikka kuinka, mutta rahaa ja usein myös aikaakin (tai ikinä molempia ei tunnu olevan samaan aikaan siten kuin haluaisi saatavilla) on rajallisesti.
Puuttuvat Euroopan maat
Euroopan maista listaltani puuttuu osin yllättäviäkin kohteita kuten Puola, Vatikaani ja San Marino. Muita uupuvia ovat Valko-Venäjä, Moldova, Ukraina ja Kypros. Hyvä puoli näissä on, että ne ovat jokseenkin helposti tavoitettavissa; Kyprokselle tuntuu olevan keväisin ja syksyisin edullisia äkkilähtöjä (mutta sen mielelläni yhdistäisin johonkin toiseenkin kohteeseen) ja Valko-Venäjä taas ei sijaitse kovin kaukana (olisin siellä jo Baltian kierroksellani aikoinaan käynyt, mutta viisumin hankkiminen jäi, joten niinpä kyseinen kohdekin siltä reitiltä). Moldova jäi viimeiseltä autoreissultamme ajanpuutteen vuoksi välistä, mikä harmittaa todella paljon, niin mielellään sen olisi yhdistänyt samaan matkaan kun kerran niin lähellä käytiin. Ainakin alkukesästä sinnekin pääsi Riian kautta suht edullisesti, mutta nyt nopealla vilkaisulla lentoja ei enää näkynyt, joten tiedä sitten mikä tilanne on nykyään.
Vatikaanin ja San Marinon taas voisi luontevasti yhdistää, ja Italiassa vetää puoleensa myös Toscanan alue sekä Rooma, joten siitä saisi kivasti aikaan parin viikon autoreissun. Loppuvuodelle olen haaveillut viimein matkaa Puolaan ja mietin, onnistuisikohan sen matkan yhdistäminen läntisessä Ukrainassa sijaitsevaan Lviviin, esimerkiksi Krakovasta käsin? Mies taas hinkuu Vilnaan jonkin vaatekaupan (!?!) vetämänä ja lupauduin mukaan jos yhdistetään se samalla Minskiin, jotta olisi jotain uutta minullekin. Vilnan ja Minskin välillä näyttää olevan kolmisen tunnin junamatka, eli molemmat saisi käytyä pidennetyn viikonlopun aikana, kunhan huomaa hankkia viisumin ajoissa.
Paluu tuttuihin kohteisiin
Jo käydyistä Euroopan maista haaveilen reissusta Ranskaan Normandian alueelle sekä Corsikalle, sekä niiden lisäksi keskisen Saksan kohteisiin, Kreikan Ateenaan ja Pohjois-Portugaliin. Prahaan en kyllästy koskaan, samoin Pariisi ja Lontoo vetävät jollain tapaa aina puoleensa. Skotlantiin ja Islantiin voisin lähteä milloin vain uudelleen ja Britteinsaarten kiertely kiinnostaa muutenkin samoin kuin Irlannin luontokohteet. Suomessa taas himottaa Lapin ruska ja jäämeren äärelle matkaaminen, niin, ja tietenkin Norjan vuonot! Ja tietenkin Euroopan ulkopuolella olisi vaikka mitä, viime reissulla lämmittelin miestä ajatukselle kiertää lähitulevaisuudessa Georgia, Armenia ja Azerbaijan, mutta juuri pohdin, pitäisikö ne sittenkin laitaa maailmanympärysmatkareittille. Äh, niin paljon nähtävää! Pitäisiköhän alkaa lottoamaan?
