Jos ihmisissä on heitä, jotka onnistuvat säkenöimään kuvissa ja niitä, jotka ovat luonnossa vaikka miten valloittavia ja viehättäviä, mutta jotenkin vain kuva ei onnistu taltioimaan parhaita puolia, niin samaa on vaatteissakin. Jotkut värit ja leikkaukset vain aina toimivat kuvissa, ja sitten on niitä, jotka ovat luonnossa ihastuttavia, mutta vaikka kuinka yrittäisi, kuvissa lopputulos on valju. Tämä Voglian takki on niitä jälkimmäisiä. Olen käyttänyt tätä tänä talvena ihan tosi paljon, mutta blogissa se on näkynyt harmillisen vähän, ja syynä on puhtaasti se, että se ei vain tunnu näyttävän kuvissa oikein miltään.
Kuvat eivät anna oikeutta leikkaukselle, eikä kahden värin luonnossa selkeä väriero näy kunnolla. Joku viittasi joitain viikkoja siihen mustaan takkiini, enkä ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin, kunnes tajusin, että niin, tämä takkihan näyttää monessa kuvassa lähes mustalle. Ja itse asiassa, siinä ei ole lainkaan mustaa! Yläosa on viininpunainen ja alaosa on tummansininen. Luonnossa takki myi itse itsensä minulle, mutta täytyy myöntää, että jos näkisin sen vain blogikuvien valossa, en ole varma olisinko innostunut tai kiinnittäisinkö sen enempää huomiota. No mutta, tärkeintähän on se, mitä tapahtuu kuvien ulkopuolella, ja tämä takki on ollut menneiden kuukausien luottovaatteita. Etenkin kun talvi on ollut leudompi, niin tällainen kevyt villakangastakki on toiminut monina päivinä mainiosti.
Takki: Voglia, saatu blogin kautta / Kaulahuivi: Balmuir / Laukku: LUMI / Nilkkurit: Sixty Seven
