Heinäkuussa tuli täyteen vuosi yrittäjänä. Jotenkin tuo AMAI Median tärkeä merkkipäivä, 22.7, hukkui kaiken muun alle, ennen kaikkea remonttikiireiden. Vaikka oikeasti siinä jos missä olisi ollut syytä pysähtyä ja skoolata, onhan se jotain, mikä on omassa elämässä erityisen merkityksellinen asia ja saavutus, jonka itse on luonut. Ja millainen vuosi onkaan ollut! Huh, mieletön. Opettavainen. Stressaava. Rento. Hyväuninen (paitsi nyt remontin aikana, heh). Mukavuusrajojen ulkopuolelle astumista. Vuoteen mahtuu paljon.
Silti ennen kaikkea, vuosi on ollut hyvä, niin paljon parempi kuin osasin odottaa, ja tunnen siitä suurta kiitollisuutta. Oikeastaan tämä on ollut monella tapaa paras työvuoteni, mutta toisaalta aiempia ei voi väheksyä, sillä jokainen niistä on rakentanut tietä tähän pisteeseen. Kaikilla kokemuksilla ja työpaikoilla on ollut merkitystä, ja kiitos niiden, koen voivani tarjota tänä päivänä yritykseni kautta enemmän kuin mitä aiemmin olisin pystynyt.
Olen saanut tehdä töitä huikeiden projektien, brändien ja ennen kaikkea ammattilaisten kanssa. Se, mihin on jollain tapaa ollut totuttelemista omalla luonteella, joka helposti taipuu väheksymään omia onnistumisia ja osaamista, on tietynlainen huomaamatta saatu ammattilaisuusstatus. Toki olen ollut ammattilainen aiemminkin, mutta joku näin yrittäjäaikana (ehkäpä puhdas yhteen asiaan keskittyminen tai sitten hinnoittelu) on saanut ihan uudella tapaa tuntemaan, että osaamista kuunnellaan, kuullaan ja pidetään tärkeänä.
Olen taipuvainen huijarisyndroomaan ja järjettömään itsekritiikkiin. Samaan aikaan tiedän jossain mielen syövereissä, että siitä mistä puhun on näyttöä ja kokemusta, dataa ja kontakteja. Mutta silti usein tulee sellainen paniikinomainen tunne, että olen pieni lapsi aikuisten maailmassa, enkä osaa kantaa viittaa, joka monissa paikoissa asiantuntijana itselle annetaan. Mutta on ollut huojentavaa puhua muiden kanssa, huomata, ettei todellakaan ole yksin ajatusten kanssa. Se lohduttaa. Yksi parhaista asioista vuodessa onkin ollut mentorointi, tai siis mentoroitavana olo. Sain huikean ammattilaisen alkuvuonna mentorikseni ja ne keskustelut ovat antaneet todella paljon ja peilanneet omia käsityksiä työminästä ja työrooleista. Hinnoittelusta, kokemuksesta, kontakteista ja kaikesta sellaisesta. Ylipäätään olen kokenut verkottumisin tärkeäksi, tosin näin introverttina se on ollut melko valikoivaa.
En vielä ole oppinut pääsemään jatkuvasta riittämättömyydestä irti, mutta työstän sitä. Tietoisesti olen asettanut rajoja ja myös kieltäytynyt töistä. Se on vaatinut yllättävänkin paljon, sillä yrittäjänä on siedettävä tietty epävarmuus, ja työstä kieltäytyminen siinä epävarmuudessa saattaa tuntua jopa hullulle. Silti olen ollut otettu ihan jokaisesta työkyselystä ja ovathan ne tuntuneet hitsin hyvälle. Mutta olen yrittänyt koko ajan pitää mielessä, miksi alun alkaen jäin yrittäjäksi. Ensimmäisenä syynä oman rytmin määrittely ja tietty vapaus. Itseä ei haittaa tehdä töitä vaikka joka päivä, kunhan saan itse määritellä työaikani ja voin nauttia tietystä aikataulullisesta vapaudesta. Työnteko ei tarkoita enää työpäivää, vaan se voi olla pieni asia tai hetki päivässä. Haluan tehdä vähemmän, mutta laadukkaampaa. Toisena oleellisena asiana se, että voin tehdä sellaisia projekteja, jotka innostavat, inspiroivat ja joihin koen aidosti, että itsellä on annettavaa. Olenkin kieltäytynyt siksi, etten ole kokenut olevani paras henkilö tai että aikataulut olisivat sitoneet liikaa tai vaikka ihan siksi, ettei hinnasta ole päästy yhteisymmärrykseen.
Tiedän, että hinnoitteluni on hieman korkeampi, mutta olen pitänyt siitä kiinni muutamaa satunnaista yksittäistä pientä juttua lukuun ottamatta. Hinnalle on perusteensa, enkä kilpaile hinnalla vaan osaamisella. Koen, että omalla alalla toimii paljon sellaisia, joilla ei ole puoliksikaan sitä kokemusta ja perspektiiviä mitä itsellä, joten kokemus maksaa. Kokemuksen kautta olen tehokas. Saan lyhyessä ajassa hyvin aikaa, pääsen nopeasti kiinni asioihin ja ennen kaikkea, tunnollisuus ajaa itseä olemaan äärimmäisen rehellinen käytetystä ajasta. En varmasti laskuta turhasta eikä asiakkaiden tarvitse pelätä hintaylläreitä. Lisäksi olen tavoitettavissa, mikä tarkoittaa sitä, että nopeatkin muutokset ja suunnitelmat pystytään toteuttamaan. Eli kalenterini ei ole niin täysi, ettei siellä ole tilaa vakkariasiakkaideni nopeille toiveille. Sillä kaikella perustelen hinnoitteluani, plus toki sillä, ettei kohderyhmääni ole pienyrittäjät vaan kokemukseni sekä työtapani sopii paremmin isompiin projekteihin ja yrityksiin. Ajattelen, että on asiakkaidenikin etu, että keskityn kunnolla tekemiseen enkä tuki kalenteriani pienellä sälällä. Asiantuntijuutta myydessä koen, että mieleni pitää olla läsnä ja virkeä.
Tulin jonkin aikaa sitten kysytyksi töihin täysipäiväiseksi kiinnostavaan rooliin. Joskus parikymppisenä sitä ajatteli urakehitystä ja askelia asemien myötä. Sitten se lakkasi kiinnostamasta. Tittelit menettivät täysin merkityksensä ja tänä päivänä työn merkityksellisyys ja arjen tasapaino ovat avainasioita. Haluan kuunnella itseäni. Siinä samalla tajusin, että yrittäjyys on niin minua, että tuntuu todella vaikealle enää ajatella itseään normaaliin palkkatyöhön. En koskaan sano ei koskaan, kuka tietää miten elämä, maailma ja arvot kehittyvät, mutta juuri nyt se ajatus tuntuu hyvin kaukaiselle.
Rakastan sitä, että saan vuosien jälkeen nukuttua, olen ihan uusi ihminen sen kautta. Epäaamuihmisenä voin aloittaa työt rauhassa ja vähän myöhemmin, ja vastaavasti tehdä vaikka myöhään illalla jos niin huvittaa. Inspiroidun siitä, että voin tehdä töitä erilaisien projektien ja brändien kanssa. Lisäksi koen, että se on hyödyksi myös asiakkailleni, pysyn ajan tasalla ja saan koko ajan hyvää vertailukohtaa sekä oppeja, joita voin käyttää muiden asiakkaiden eduksi. Tällä hetkellä työ tukee myös luonnettani, voin tehdä paljon itsekseni. Ja vaikka koko vuoden olen henkisesti varautunut myymään osaamistani, on oltava kiitollinen, että tällä hetkellä en ole vielä joutunut haastamaan itseäni siihen vaan kaikki työt ovat tulleet kontaktien ja suositusten kautta.
Toki kaikessa on kääntöpuolensa. Itselle ne kääntöpuolet ovat olleet kokonaisvastuun kantaminen, kaikki kirjanpidolliset asiat, verot sun muut velvoitteet, joista on vastattava itse. Toki heti alkuun palkkasin kirjanpitäjän, mutta silti myönnän, että koen stressiä siitä, osaanko ajatella kaikkea ja hoidanhan kaikki varmasti oikein. Itse asiassa luulen, että voisin hyötyä yrittäjyydestä taloudellisesti enemmän kuten vaikka sillä, mitä laittaa yrityksen nimiin, mutta olen pelannut nyt mielenrauhan myötä erittäin varman päälle.
Olen joutunut opettelemaan itseen ja omaan mielipiteeseen luottamista. Olen tottunut elämässäni olemaan epävarmuusalueilla ja sietämään epävarmuutta, ja jollain tapaa se tuleekin luonnostaan, ajatella elämä ja maailma epävakaana. Vaikeinta on ollut luottaa tulevaan. Varaudun ja ennakoin, mutta en oikein ole vielä osannut ja uskaltanut nauttia yrittäjäaikani kantamasta hedelmästä. Moni läheinen on sanonut, että saisin ikään kuin palkita itseä enemmän ja myös muistaa armollisuuden itseä kohtaan. Muita kohtaan olen lempeä, mutta itseeni saatan suhtautua melko ankarasti. Lisäksi olisi hyvä muistaa se, että asioilla on tapana järjestyä, eikä huonoja kausia tarvitse pelätä. Harvoin se, mitä pelkää, on oikeasti todellisuudessa niin pahaa kuin kuvitteli. Siksi sellainen työminän henkinen rentous on kehityksen paikka.
AMAI Median toiselta yrittäjävuodelta toivon siis ennen kaikkea sitä, että löydän balanssia sekä lempeyttä tunnollisuuteeni enkä koe syyllisyyttä turhista jutuista. Välillä voi tuulettaa, että menee hyvin eikä se tarkoita, että kaikki romahtaa huomenna. Ja vaikka romahtaisikin, niin se ei ole maailmanloppu. Henkinen lomakin olisi kiva. Lisäksi haluan ymmärtää paremmin yrityksen byrokratiaa ja toisaalta myös konseptoida omaa osaamista paremmin nähtyäni nyt kokemuksen kautta, missä todelliset tarpeet ja omat vahvuudet piilevät. Mutta kaiken kaikkiaan, ne ovat pieniä asioita, isossa kuvassa jos tuleva vuosi on yhtään sitä mitä ensimmäinen, olen jo tyytyväinen.
Kuvat: Camilla Bloom
