Niemen muuttajat huhkivat päivän ja minä olen katsellut tyhjenevää asuntoa, ihmetellyt lattiapinta-alan ilmestymistä näkyviin ja aukonut sälekaihtimia. Katsellut maisemaa, jonka äärellä muistan seisseeni sekä onnellisena että ahdistuneena. Muistan tuijottaneeni kliinisiä rakennusten seiniä ja tunteneeni olevani sieluttomassa pienoismallissa, kaikki on jotenkin ollut niin elämää näkemätöntä, viimeisteltyä ja kulmikasta. Olen itkenyt lasitetulla parvekkeella ja tuntenut pohjatonta pienuutta kylmän betonimaiseman edessä. Vanhoilla kotikulmilla oli viehättävää meren läheisyys, on kieltämättä ollut kiva astua ovesta ulos ja olla muutaman askeleen päässä rannasta. Kävely veden viivaa mukailevilla poluilla ja makoilu kesänurmikolla ovatkin jätteneet omat kauniit muistonsa, mutta silti, en ole koskaan kotiutunut niille nurkille. Olen kaivannut kaupunkia, jugendtaloja, ravintoloita ja kahviloita, ratikan ääntä, korkeita huoneita ja hassuja vanhoja yksityiskohtia. Janonnut tunnelmaa, tiettyä romantiikka ja arjen kauneutta.
Vanhoilla kotikulmilla oli suuret ruokakaupat, H&M:kin saapui. Autot asettuivat siisteihin riveihin ja lapset leikkivät virtaviivaisessa leikkipuistossa. Helppoa, mutta jotenkin vähän tylsää. Haluan, että ympäristö inspiroi, haluan nauttia maisemasta joka kerta kun raahaudun väsyneenä töistä kotiin. Haluan, että talojen seinät kätkevät sisäänsä tuhansia tarinoita ja että mikään kulma ei ole toisensa kaltainen. En halua vetää verhoja ikkunoiden eteen, haluan avata niitä. Rakastan kerroksellisuutta ja avarien ikkunoiden sisäänsä päästämää valoa. Tänään muuttoauto kuljetti meidät uuteen kotiin, tuttavallisille kulmille, rakentamaan yhtä uutta tarinaa niiden kaikkien menneiden jatkoksi.
Sen kunniaksi oli syytä avata pullo, skoolata kuplivan kanssa. Saavuttuamme Pentikistä (kyllä, muutto sujui niin sutjakasti, että ehdimme ystävämyynnissäkin poikkeamaan) istuimme vanhalla hajoavalla sohvalla ja katselimme lumen leijailua. Väsymys painaa, mutta samalla olo on rento. Tästä alkaa uusi sivu, eikä nyt enää ole kiire.
