Clarion Helsinki

Viikonloppua on siivittänyt loputon sade ja harmaus, joka muistuttaa, että marraskuu on ihan kulman takana. Sateessa on toki ollut puolensa. Oli helppo unohtua Jätkäsaaressa sijaitsevan Clarionin upottavaan sänkyyn ja katsella sadepisaroiden valumista 15. kerroksen ikkunaa pitkin. Ulos ei ollut kiire ja sisällä lämpimässä oleminen tuntui erityisen mukavalle.

Kääntöpuolena toki se, että toiveena ollut tutustuminen Jätkäsaareen alueena jäi pakosta pienemmälle huomiolle kuin alun perin olimme ajatelleen. Urheasti yritimme uhmata sadetta, mutta oli myönnettävä, ettei ulkona tehnyt mieli olla kauaa kerralla ja sisätilat vetivät puoleensa. Mutta ehdimme miniloman aikana sentään vähän tutustua alueeseen ja hetkittäin tuntui, kuin olisi ollut ulkomailla.

Päädyin valitsemaan taivasta hipovan Clarion hotellin oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin on aina kiva tutustua uusiin hotelleihin ja Clarion on jo pitkään ollut lähialueen hotelleista kärkisijoilla kiinnostavuudessa. Toiseksi on ihanaa sukeltaa ajan kanssa ikään kuin turistin silmin eri kaupunginosiin ja kotimaan kaupunkeihin. Nopeasti kasvanut Jätkäsaari on lähialueista jäänyt molemmille vähän vieraaksi, joten sijainti oli mainio minilomalle.

Turistina Jätkäsaaressa

Kävelimme uudenkarheita katuja sateen lyödessä tauotta sateenvarjon pintaa. Mitä enemmän alueella ehti kävellä, sitä enemmän aluksi jopa kliiniseltä tuntunut alue alkoi saada kerroksia. Paljon sillä on vielä matkaa Helsingin vanhoihin sielua uhkuviin kortteleihin, mutta olin yllätyin positiivisesti alueen tarjonnasta. Kivijaloista tupsahti eteen ihan odottamatta kiinnostavan oloisia baareja ja ravintoloita. Esimerkiksi Ravintola Urbineen oli pakko palata lasilliselle kuljettuamme sen ohi Verkkokauppaan suunnatessa. Viehättävä paikka, persoonallinen sisustus ja isot ikkunat takasivat kivan hetken sadetta paossa ennen paluuta hotelliin.

Illallista varten olin jo ennakkoon katsellut vaihtoehtoja, mutta näin jälkeenpäin tuntuu, ettei kaikki kävellessä bongatut vaihtoehdot nousseet hakuihin. Tai sitten en vain osannut etsiä. Todellisuudessa siis tarjontaa oli enemmän kuin osasin ajatella. Vaikka silmiin osui muutama kivan oloinen vaihtoehto, päädyimme illalliselle paikkaan, jonka jo ennakkoon arvelin vaikuttavan tyyliseltämme. Sitä Malaga Bar olikin. Uuteen kerrostalon kivijalassa seisovaan korkeakattoiseen ravintolaan oli onnistuttu luomaan ripaus boheemiutta ja mukavasti tunnelmaa. Hintataso oli kohtuullinen ja ilta vierähti ihan huomaamatta jäissä seisovan roseepullon ja pizzettojen äärellä. Takaisin kävellessä melkein pysähdyimme vielä oluelle, mutta lopulta hotellisängyn houkutus veti niin puoleensa, että jätimme sivuhypyt välistä ja päätimme herätä uuteen aamuun varmasti freeseinä.

Sunnuntaiaamuna teimme vielä pienen kävelyn alueella ja jos aikaa olisi ollut enemmän (ja sadetta vähemmän), olisi ollut mukavaa kierrellä Jätkäsaaren kortteleita enemmänkin. Mutta ehtiihän sitä, eipä tuo ole kotoa kuin vain ratikkamatkan päässä.

Olen tyytyväinen, että päädyimme Clarioniin, mutta ykkössyyksi (toisin kuin alunperin oletin), osoittautui sijainti. Oli oikeasti todella kiva tutustua uuteen alueeseen ja molemmille ihan uusiin ravintoloihin. Mutta oli Clarionkin kiva kokemus, joskaan ei ihan niin moitteeton kuin odotin.

Superiorluokan huoneestamme avautui mieletön näkymä Helsinkiin, bongasimme niinä pieninä kirkkaampina hetkinä tuttuja maamerkkejä, kuten Kalasataman tornin, Autotalon, Rautatieaseman ja monta muuta tuttua kohtaa. Näkymä oli vailla vertaa, samoin kuin sänky. Ihana, upottava sänky, josta teki todella tiukkaa lähteä luovuttamaan huonetta kellon hipoessa lähtöpäivänä puolta päivää. Lisäksi huoneessa vallitsi ihana rauha, mistään ei kuulunut ääntäkään. Jos jossain, niin juuri täällä on otolliset puitteet hyville yöunille. Lisäksi uusi on aina uutta, huone oli hyväkuntoinen, toimiva ja yleiset tilat inspiroivat. Lasinen hissi ja avara ala-aula viehättivät.

Oikeastaan vain kaksi asiaa eivät niin olleet mieleen. Somekuvistakin tuttu uima-allas katolla jätti olon vaisuksi. Lauantai-iltana väkeä oli paljon liikkeellä. Pieni allas oli täynnä, pienistä pukuhuonetiloista puhumattakaan. Ilma oli hyytävän kylmä ja kun altaan vesikin oli koleaa, ja ihmisiä pienessä altaassa niin paljon, riitti viisi minuuttia kokemukseen. Ei meidän juttu. Teoriassa kiva, käytännössä rauhatonta eikä fyysisesti miellyttävää. Kuulemma saunakin jäi samanlaiseksi koleaksi kokemukseksi kuin allas.

Toinen pienoinen pettymys tuli aamiaisesta. Olin mielessäni maalannut parempaa kuvaa, mutta aamiaistila jo itsessään oli ruokalamainen ja todella hälyisä. Kasvisruokailija ei tuntunut löytävän valikoimasta oikein mitään erityistä, ja valikoima oli varsin keskiverto. Munakas jäi suolaisuuden takia syömättä ja lopulta täytin itseni pannareilla (ne kyllä olivat maukkaat, mutta eivät järin ravinteikkaat). Pitkään ei tehnyt mieli istua paikoillaan levottoman ja täyden tunnelman takia, niinpä nappasimme aamukahvit mukaan ja suuntasimme hotellin rauhaan. Rakastan aamiaisia, mutta aamiaisen takia en Clarioniin suuntaisi.

Ylipäätään jäi vähän tunne, että Clarion on ehkä vähän nuoremmalle (ja trendikkäämmälle, heh) kohderyhmälle kuin me olemme ja toki myös kansainvälisille vieraille. Yleisissä tiloissa hissejä myöten soi musiikki hämmentävän voimakkana ja kattobaarikin tuntui kovin yökerhomaiselta paikalta, joten käännyimme ovelta ja jatkoimme muualle. Kaikki oli hienoa, laadukasta ja hyvää. Mutta luulen, että me vain matkailijoina istumme paremmin intiimeihin putiikihotelleihin.

Kaiken kaikkiaan kokemus jäi silti plussan puolelle, olen tyytyväinen hotellivalintaan, huoneeseemme ja ylipäätään ihanaan yhteiseen minilomaan sekä aikaan erossa töistä ja somesta. Teki todella hyvää.

Tänään poikkesimme vielä Ruoholahden puolella Kaapelitehtaalla sijaitsevassa Valokuvataiteenmuseossa kun kerran kulmilla olimme. Museoilu on loistavaa sadepäivän tekemistä ja Valokuvataiteenmuseo yksi lempimuseoitamme Helsingissä, joten se (ja iltapäivän kahvihetki) kruunasivat viikonlopun.

Jaksan taas liputtaa sitä, kuinka hyvää tällaiset irtiotot tekevät! Ei todella tarvitse mennä kauas tavoittaakseen lomamaisen olon ja muutenkin saadakseen uutta tilaa itselle ja parisuhteelle. Ehdottomasti siis uudelleenkin, monta kotikaupungin hotellia on vielä testaamatta, joten valinnanvaraa riittää!