Maisemanvaihdos teki hyvää. Vaikka se olikin lyhyt, ja kotona odottaa edelleen ihan samat tiskivuoret, vaatekasat ja työasiat, niin sain silti annettua itselleni enemmän muuta ajateltavaa kuin jos olisin ollut ihan vain kotona. Hyvä, että lähdin. Toki oli myös kiva palata kotiin. Etenkin kun iltaseitsemän jälkeen kävelin bussimatkan jäljiltä kotikortteleita ja maisemaa valloitti vielä lempeä ilta-aurinko sekä entistäkin keväisempi kaupunkikuva. Kellojen siirto toi valoa, mutta todennäköisesti vero näkyy ensi yön unissa.
Joutsassakin oli kevät. Ei ihan niin pitkällä kuin tällä, mutta kuitenkin niin, että samoissa vaatteissa pärjäsi. Tosin tällä kertaa emme torppailleet tai luontoretkeilleet. Lähinnä vain kahvittelimme ja kotoilimme, joten senkin puolesta kaupunkivarusteissa pärjäsi hyvin.
Kahvitahroista huolimatta olen viime päivinä käyttänyt paljon vaaleanpunaista takkiani. Ilona ehdotti josko sen värjäisi. Ei huono idea, tosin en tiedä miten tällaiseen kääntöpuolelta liukkaaseen ja päältä hieman rouheaan keinomateriaaliin jokin haalea väri tarttuisi. Tosin voisihan sitä kokeilla. Tuskin se paljon tahraista takkia pahemmaksi voisi mennä.
Toivon, että ensi viikolla voisi keventää päällysvaatteita entisestään, joten senkin puolesta tahratakille voisi keksiä muuta tekemistä ja kokeilla vaihtoehtoja valmiiksi ensi syksyyn.
Yksi lempiväriyhdistelmistäni on muuten bugundinpunainen ja puuteriroosa, kuten tässä eilisen asussa.
Neulemekko: Oasis / Vyö: Nini’s /Pitsitoppi (alla): H&M / Nilkkurit: ALDO / Takki: Zara /
Laukku: Marc Jacobs / Huivi: A+ More
Kuvat: Ilona, Torpan tyttö
