Pitkälle jatkuvat viinipensasvanat halkovat maisemaa kun auton keula tavoittelee vehreyden keskellä sijaitsevaa pientä Saint Ilian kukkulaa, jonka huipulla seisoi simpukan muotoon rakennettu hauskannäköinen rakennus, boutique-hotelli Soli Invicto ja Edoardo Miroglion viinitila.
Alkuillan aurinko värjäsi maisemaa kun käännyimme pihaan ja innokas koira hyppi vastaan hännän vispatessa ilmaa. Piha oli hiljainen ja pysähdyin hetkeksi katselemaan 220 hehtaarin viinipeltoja, jotka avautuivat joka suuntaan kukkulan ympärillä. Halusin nauttia hetkestä ja aivan erityisesti keskikesän ihanasta lämmöstä, olihan ensimmäinen iltamme Bulgariassa ja kahden viikon autoreissumme vasta aluillaan.
Tästä reissusta on vierähtänyt jo aikaa, mutta Soli Invicto teki lähtemättömän jäljen muistoihin.
Hotelli viinipeltojen keskellä
Nostimme laukut autosta ja lähdimme kiertämään rakennusta yrittäen löytää sisäänkäyntiä, mutta palattuamme lähtöpisteeseen ei auttanut muu kuin kurkata varovaisesti sisään yhdestä rakennuksen monista ovista ja huhuilla hiljaiseen käytävään. Hiljaisuuden aiheuttama hämmennys vaihtui nopeasti sydämelliseen vastaanottoon ja meidät ohjattiin ensimmäiseen kerrokseen, jossa eteemme availtiin huoneiden ovia yksi toisensa jälkeen. Katsoin hämmentyneenä isäntäämme, joka hymyillen kehotti valitsemaan suosikkimme. Valinnan vaikeus iski ja oikeastaan olisin voinut ottaa minkä tahansa, mutta päädyimme lopulta palaamaan ensin avatun oven äärelle.
Jokainen hotellin seitsemästä huoneesta ja kolmesta sviitistä oli erilainen. Yhteistä oli vintage-henkinen sisustus ja antiikkiset yksityiskohdat, mutta kuitenkin erivärisin mosaiikkikaakelein päällystetyt modernit mukavuudet täyttävät kylpyhuoneet. Huoneiden pöydille ja hyllyille oli aseteltu pieniä somisteita aivan kuin astuisi jonkun kotiin hotellin sijaan. Huoneet oli nimetty eri rypäleiden mukaan ja meidän huoneemme kantoi nimeä Melnik. Koska saavuimme verrattain myöhään, ratkaisi näkymä valinnan, Melnikin ikkunoista aukesi näkymä viinipelloille ja laskevan auringon suuntaan.
Kun kyselimme illallista, saimme kehotuksen tulla ruokasaliin kun ehdimme. Niinpä ravisteltuamme yltämme matkanteosta rähjääntynyttä oloa, astelimme kerrosta alempana sijaitsevaan suureen saliin.
Olimme hotellin ainoat asiakkaat ja saimme nauttia kaikesta huomiosta sekä kotoisan leppoisasta tunnelmasta. Ruoka maistui päivän matkanteon jälkeen, mutta parasta oli kutienkin viini. Mitäpä muuta olisimmekaan juoneet kuin Edoardo Mirogliota!
Valitsimme suosituksen perusteella Muscatia, jonka tarjoilun yhteydessä kuulimme juuri sijoittuneen ykköseksi kansainvälisessä viinikisassa Muscat-viinien sarjassa. Miellyin viiniin niin, että seuraavana päivänä ostin sitä varmuuden vuoksi mukaan, vaikka matkaa oli vielä suurin osa edessä.
Thracian Valleyn viinitila
Bulgariassa sijaitsee lukuisia viinitiloja ja maa onkin tunnettu viineistään ja siten vetää puoleensa myös viinimatkailijoita. Maa on jaettu viiteen eri viinialueeseen, joissa kussakin hieman erilaiset olosuhteet mahdollistavat erilaisten rypälelajikkeiden kasvatuksen. Edoardo Miroglio on keskisuuri viinintuottaja, joka sijaitsee Thracian Valley -alueella. Siellä vallitsee lauhkea mannermainen ilmasto ja suotuisat sademäärät mahdollistavat erityisesti hyvien punaviinien valmistamisen. Viinitila sijaitsee Burgasin ja Veliko Tarnovon välissä, pienen Elenovon kylän kupeessa ja yli 400 metriä merenpinnan yläpuolella.
Alueen ilmasto on erinomainen viinintuotantoon ja Miroglion tilalla tuotetaan muutamia paikallisia sekä lukuisia kansainvälisesti tunnettuja lajikkeita, kuten Chardonnayta, Tramineria, Sauvignon Blancia, Muscatia, Merlotia, Sirahia, Cabernet Francia ja Cabernet Sauvignonia. Kuohuviini tuotetaan tilalla perinteisin metodein, eli vastaavasti kuin samppanja Champagnen alueella Ranskassa. Viinikellarit avautuvat maan alla ja yllättävät koollaan, viinejä toimitetaan ympäri maailmaa kasvavalla tahdilla.
Kierros Edoardo Miroglion tilalla
Toisen matkapäivämme valjettua saimme henkilökohtaisen kierroksen tiloihin ja katsauksen Miroglion historiaan, valmistukseen sekä tietenkin viineihin. Viinikellareiden ja pakkaustilojen koko selitti tilojen sijoittumisen juuri mäennyppylän päälle, eikä maan päältä yksinäisenä viininviljelmien keskellä seisovaa rakennusta katsellessa ei olisi ikinä uskonut, että maan alta paljastuu noin miljoona litraa viiniä vuosittain tuottavat tilat aina rypäleiden prosessoinnista pakkaukseen.
Viininvalmistuksesta kuunnellessa ja jättimäisten tynnyreiden lomassa kulkiessa tuntui kuin olisimme olleet kunniavieraina, niin lämpimästi meidät vierailun aikana huomioitiin. Isännästämme paistoi aito innostus ja ylpeys tilaa ja sen jatkuvaa kehitystä sekä saavutuksia kohtaan, enkä yhtään ihmettele, kaikki se mitä näimme ja koimme sai toivomaan pelkästään alati kasvavaa kehitystä Mirogliolle.
Jos seuraavan päivänä ei olisi ollut aika jatkaa matkaa, olisimme mielellämme jääneet paikalle toiseksikin yöksi!
Tuon matkan jälkeen Bulgarian viinit ylipäätään saivat ihan uutta asemaa silmissäni. Etenkin reissatessa kohteissa, joissa bulgarialaiset viinit ovat olleet vahvasti edustettuina, en ole epäröinyt valita lasillista näistä maisemista ellei toki paikallista viiniä ole saatavilla. Suosittelen tutustumaan tilaisuuden tullen!
