Se on enää yksi työpäivä lomaan, mutta olen huomannut tällä viikolla kovasti pohtineeni, osaanko jäädä lomalle. Se kuulostaa ehkä hassulta, etenkin kun tunnen olevani loman tarpeessa. Toisaalta taas en varsinaisesti ole pitkään aikaan viettänyt ns. oikeaa lomaa, siis täysin irrallista aikaa töistä, vaan työt ovat ikään kuin aina jollain tapaa olleet läsnä ja ihan puhtaasti omasta valinnasta. Tai totta kai osin työn luonteen takia, mutta toisaalta, työn luonne juuri on syitä, mikä on siihen vetänyt – aikaan ja paikkaan sitoutumattomuus. Tiedän siis hyvin, että tulen tekemään osin töitä lomallakin, itselle suurin huolen aihe vain on, että osaan jättää ne tarpeeksi taka-alalle, hoitaa vain ihan kriittisimmät ja unohtaa kaiken muun. Pian selviää onnistuuko. Toivottavasti, sillä mieleni kaipaa kipeästi nollausta.
Onneksi niitä nollaavia hetkiä on mahtunut sinne tänne keskelle arkeakin. Oli viime viikonlopun ihana Rauma. Eilen iltapäivällä suuntasin töiden jälkeen Elsan kanssa mini-roadtripille Liesjärven kansallispuistossa sijaitsevalle Kortenniemen perinnetilalle, josta nämä asukuvatkin ovat. Paikka oli itselle uusi, mutta todella vierailun arvoinen jos sattuu kulmille. Juuri tuollaiset, luonnon äärellä piipahtaminen, reissut ja ihan vain ystävien seurassa ajan tappaminen ovat niitä arjen nollaavia hetkiä ja tunteja. Täytyy yrittää täyttää loma sellaisilla eikä unohtua ihan vain kotipiiriin.
Mekko: & Other Stories / Tennari: Superga, saatu blogin kautta / Kangaskassi: Kauf Dich Glucklich
Kuvat: Elsa / Oi mutsi mutsi
