Tämän postauksen kirjoittaminen on ollut jotenkin hirveän vaikeaa, ehkä siksi, että asiat ovat edenneet vauhdilla ja vielä jäsentelen omia ajatuksia pääni sisällä. Huomaan kaipaavani muutosta säännöllisesti ja nyt kesän aikana myllersin arkeani uuteen uskoon, kuvioihin tuli pitkään haaveena ollut matkablogi sekä osa-aikainen työ, josta olen todella innoissani. Lisäksi kirkastin omia tavoittani seuraavalle parille vuodelle ja suuntaviivojen piirtely auttoi, olo on motivoitunut ja innostunut – juuri sitä, mitä turvallisesta kokopäivätyöstä lähtiessä aikoinaan uskalsin vain haaveilla.
Mutta jokin ei seurannut kaiken muutoksen mukana, nimittäin blogi. Kesän aikana pähkäilin blogini kohtaloa ja pystyn niin samaistumaan Jonnan ihan vähän aikaa sitten tekemään kirjoitukseen; olen myöskin pitänyt tätä nimeä kantavaa blogia katkeamattomasti 23-vuotiaasta ja nyt olen 31. Siinä on ehtinyt kulua aika todella monta vuotta ja kasvua kaikkien niiden vuosien edestä. Joistain asioista ajattelen samoin kuin silloin, joistain en enää. Pohjimmiltani olen sama, mutta kerrokset ja vivahteet ovat lisääntyneet.
Yksi isoimpia muutoksia itsessäni, mitä olen näinä vuosina kokenut, on avoimuuden ja itsevarmuuden lisääntyminen, olen kovalla työllä saanut karistettua menneisyyden riippakiviä ja uskaltanut avata itseäni rohkeammin myös muille. Se ei ehkä ole näkynyt täällä blogissa, vaikka haluaisin kyllä antaa sen näkyvän. Iso syy on, että se herkkä puoli minussa pelkää älyttömän kivan lukijajoukon saavan seurakseen tarkoituksella epäasiallista kommentointia ja älyvapaata argumentointia (jos sitä edes argumentoinniksi voi kutsua) ja epäilen, että oma jaksamiseni sellaiseen on heikko. Koen pienen kuoleman jo pelkästään silloin, kun satun vilkaisemaan jonkin uutismedian kommenttiboksia ja keskustelupalstoille kieltäydyn edes menemästä. Aina saa olla eri mieltä, mutta asioita voi ilmaista monella tapaa ja tähän asti se on toiminut mielestäni blogissani äärettömän hyvin, ja siitä kiitos kuuluu tietenkin teille!
Rakastan edelleen kaikkea kaunista ja tämä blogi on ollut täydellinen kanava purkaa sitä, mutta omassa elämässä elää edelleen vahvoilla myös muita kiinnostuksen kohteita. Matkailu on suuri rakkauteni ja koen ehtymätöntä kiinnostusta myös henkiseen hyvinvointiin ja oman ajattelun kehittämiseen – ja jollain tapaa nuo kaksi omassa elämässäni limittyvät yhteen. Sytyn kun saan puhua mielen hyvinvoinnista, muutoksesta ja omien motivaatioiden lähteiden löytämisestä. Niistä aiheista olisi mukava myös kirjoittaa ja keskustella enemmänkin kanssanne. Pystyin niin samaistumaan Jonnan sanoihin siitäkin, että olen itse tunkenut itseni tiettyyn laatikkoon josta kuitenkin kaipaan nyt ulos, haluan haastaa bloginikin kehittymään. Pidän pohjatyöstä jonka olen tehnyt, mutta kaipaan Secret Wardrobeenkin lisää ulottuvuuksia.
Ja joskus tarvitaan uudet puitteet voidakseen tarkastella asioita uudesta perspektiivistä, niinpä blogini muuttaa 1.11 Anna-lehden alle. Odotan jännityksellä ja innolla tulevaa, ja toivon koko sydämestäni, että seuraatte muutoksessa mukanani! Kommenttinne ja viestinne ovat niin monesti nostaneet hetkittäisistä itsekritiikin kuopista ja saaneet innolla tarttumaan uusiin postausaiheisiin ja toisinaan myös raottamaan verhoa kaiken kauniin keskellä myös niiden jokapäiväisten mietteiden äärelle, joiden kanssa suurin osa meistä jossain vaiheessa omalla tapaansa pähkäilee.
Olen viettänyt yli kolme upeaa vuotta täällä Belloissa ja viihtynyt todella hyvin! Toimistolla häärii oikeasti koko sydämellään tätä tekevä tiimi, puhumattakaan upeista bloggaajakollegoista, joihin on ollut ilo ja kunnia tutustua yhteisen blogikodin kautta. Siksi olo on innostuksen ohella myös haikea. Mutta nyt on aika kokeilla uutta ja ajattelen, että Anna-lehden brändi sopii yhteen hyvin oman blogini kanssa ja upeita bloggaajia löytyy sieltäkin, kuten vaikka seuperherttainen Kia. Ei kuitenkaan hypätä asioiden edelle, vielä kaksi viikkoa tämä osoite toimii tuttuun tapaan, mutta kuun taitteessa blogin osoite vaihtuu muotoon:
Ps. Tämä on ihan tyhmää, tiedän, mutta olen tämän viikon aikana aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen jo useampaan kertaan, mutta joka kerta omat silmät ovat sumentuneet niin, että on ollut parempi ottaa tilaa ja jatkaa myöhemmin. Vissiin hormonipiikkiviikko menossa tai sitten vaan asia on itselle iso. Tai molempia. Eniveis, nyt painan julkaisua ja istun kahvikupin kanssa sohvalle orientoitumaan tulevaan viikkoon. Ootte upeita, nauttikaa sunnuntaista!
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin’ssa.
