Kun bussi tavoitti metroradan kupeessa sijaitsevat, karuna kohoavat tiilirakennukset, oli tunnelma aavemainen. Aurinko pilkisteli vehreiden puiden lomasta, jotka loivat varjoja graffitien päällystämiin seiniin. Alue vaikutti pysähtyneeltä, ainoastaan ränsistyneelle ovelle johtava juhlavireiden vana muistutti, ettei olla millä tahansa hylätyllä piha-alueella, vaan yhdessä Berliinin monista hypertrendikkäistä tapahtumapaikoista. Alte Teppichfabrik taipuukin moneen, se käy yhtä lailla klubista kuin häätilasta, mutta nyt siellä juhlittiin Zalandon ja GAPin yhteistyötä.
Rentoa tyylikkyyttä
Töhrityt kuluneet portaat kiemurtelivat ylös ja valoin koristeltu tila muuttui hetkessä ränsistyneestä kiehtovan kerrokselliseksi. Kiviseinäinen sali hohkasi lämpimän päivänkin jälkeen vielä viileänä, mutta kutsui yhä syvemmälle vanhaan tehtaaseen. Tapahtumatilaa reunusti upeat vanhat ikkunat, jotka avasivat näkymää vihreään maisemaan. Seinustalla rento baaritiski tarjoili juotavaa janoiselle juhlaväelle ja GAPin vaatteet oli ujutettu kokonaisuuteen juuri niin huolettoman tyylikkäästi, kuin vain Berliinissä voi kuvitella.
Matkani emäntä kertoi rakastavansa Berliinissä sitä, että kaupungissa vallitsee todellinen vapaus pukeutua miten haluaa. Et ole koskaan yli tai alilaittautunut, vaikka paikalliset suosivatkin hyvin rentoja vaatteita ja huolittelematonta fiilistä. Vaikka kuten kuvitella voi, onnistuvat he samalla näyttämään supertyylikkäiltä! Tennarit valloittavat katukuvaa ja tämän kevään trendijalkineet, terveyssandaalimaiset kengät, oli jo omaksuttu berliinittärien pukeutumiseen. Nuoret aikuiset kokeilevatkin rohkeasti ja omaksuvat nopeasti uusia ja mukavia pukeutumistrendejä.
Puutarhajuhlien tuntua
Tehdasalueen takapiha yllätti viehättävyydellään, sieltä paljastui kauniisti koristeltu puutarha, jollaista ei paikan ensinäkemältä olisi osannut odottaa. Puusta toiseen kulki värikkäät lyhtymäiset valot, nuotiolla loimusi lohi ja grilliherkut valmistuivat lääkitsemään juhlahumun keskellä hiipivää nälkää. Ulkona oli puutarhajuhlan tuntua, jota täydensi herttaisen pastellinen jääjogurttiauto ja kulmaan kyhätty photo booth, josta raikasi ehtymätön nauru vieraiden ikuistaessa itseään.
Pihan perälle oli pystytetty seinämä, jossa liveartisti Mymo loihti paikan henkeen sopivaa taideteosta. Nopeasti karu tehdasalue saikin aivan uuden luonteen, alueen hehkuessa yksityiskohtia ja täyttyessä tunnelmasta, alkoi se muodostua silmissäni yhdeksi kiinnostavimmista tapahtumatiloista aikoihin. Matkatessani yöllä minibussissa takaisin hotelliin katselin kaupungin valoja ja tunsin, että olin saanut kokea palan sellaista Berliiniä, joka oli jättänyt lähtemättömän jäljen muistoihini.
