On paikkoja, joilla on ihan omanlaisensa uniikki tunnelma. Sitten on kohteita, joissa kuvittelee näkevän jonkun jo koetun maan tai kaupungin. Sellainen on Azerbaidžanin pääkaupunki Baku, monella tapaa tuttu, mutta ei silti kuitenkaan. Jos Tbilisissä tunsi olevansa ihan uudessa kohteessa, näkevänsä sellaista, mitä ei ole koskaan ennen nähnyt, Bakussa kävellessä tuntui jatkuvasti kuin olisi jossain menneiltä matkoilta tutussa paikassa. Erityistä tosin se, että maailmankolkka vaihtui korttelin ja alueen mukaan.
Yhtenä hetkenä tuntui kuin olisi Dubaissa, rantabulevardilla aistii palan Etelä-Ranskaa ja keskustassa huokaisin, että on kuin Barcelonassa! Kun matka jatkuu, ja onkin näkevinään Bakussa Pariisin. Koukeroisia katulamppuja ja siroja rautakaiteita, vehreitä puistoja elegantein penkein ja ranskalaistyylisiä kahviloita. Sitten on historian jäljet. Kommunismin aikaiset elementit ja mahtipontiset monumentit. Vähän kuin Itä-Euroopassa.
On kuin Baku olisi saanut vaikutteita eri puolilta maailmaa, muttei vielä tunnistanut tai tunnustanut omaa uniikkia erityispiirrettään. Kahden päivänkään jälkeen en saanut luotua tunneyhteyttä kaupunkiin, löytänyt tuon miljoonakaupungin sielua. Mutta aina ei tarvitse päästä syvälle. Toisinaan on viehättävää vierailla paikoissa, joissa voi tyytyä tarkkailemaan ja kyläilemään ilman palan sydämestä jättämistä paikkaan, johon ei välttämättä koskaan enää palaa.
Ehkä osin siksi kiinnostavin yksittäinen alue Bakussa on vanhakaupunki. Siellä voi aistia, millaista on ehkä joskus ollut. Aikana ennen kuin kaupungista on rakentunut formulaturistien mekka ja moderni metropoli huikein pilvenpiirtäjin sekä arkkitehtuurin taidonnäyttein. Halu näkyä maailmankartalla ja pyrkimys päästä olympiakaupungiksi näkyy vanhankaupungin ulkopuolella kohoavin rakennustyömain. Öljyn tuoma vauraus lyö silmille suurina rakennushankkeina ja näyttävänä kasvuna.
Bakun vanhakaupunki on kirjattu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Aluetta ympäröi alkuperäiset 1100-luvulla rakennetut muurit, mutta paikalla on ollut asutusta jo paleoliittiselta kaudelta asti. Siihen nähden onkin hassua, miten nuorelta ja näyttämisen haluiselta Baku hetkittäin tuntuu.
Jos vanhankaupungin ulkopuolella aistii Euroopan suurkaupunkeja tai Dubain mahtipontisuutta, niin vanhassakaupungissa iholle tulvii tuulahdus arabimaailmaa. Vaaleat hiekanväriset talot, pienet basaarit ja mattokaupat. Kapeita kujia, vanhoja kylpyläkupoleita ja moskeijoita.
Siellä sijaitsee myös yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä, Neitsyttorni, jonka arvellaan olevan rakennettu jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Torniin pääsee katselemaan kaupunkiin avautuvaa maisemaa melko suolaisella pääsymaksulla, mutta kaupunkia voi ihastella ylempää muuallakin. Näkymiä tarjoaa pilvenpiirtäjässä sijaitseva Gate25-ravintola, kaapelirata ja mattomuseon läheltä löytyvä maailmanpyörä.
Baku levittäytyy Kaspianmeren rantaviivaa pitkin ja pitkä rantabulevardi onkin yksi kaupungin viehättävimpiä alueita. Merimaisema yhdistettynä vehreyteen tekee siitä eloisan paikan, jonne paikalliset saapuvat pyhäpäivinä ja illan tullen viettämään aikaa. Se oli myös meille matkan ensimmäinen etappi.
Kun olimme saapuneet tunnin lennolla Tbilisistä ja matkanneet taksilla halki keskustan lepäämään hetkeksi hotelliimme, otimme suunnaksi rannan. Kaspianmeressä on jotain myyttistä, ja vaikka tuo maailman suurin järvi avautui eteen melko vaatimattomana, tuntui silti jollain tapaa saavutukselta istua kivetyksellä aivan meren äärellä ja katsella hiljaista maisemaa sekä etäällä satamassa seisovia jahteja. Vesi on muutenkin vahvasti läsnä kaupungissa, suihkulähteitä sijaitsee ympäri kaupunkia ja vehreä puistot pehmentävät maisemaa.
Rannasta on luontevaa jatkaa vanhaankaupunkiin, josta löytyy runsaasti ravintoloita. Vilkas kapeiden sokkeloisten katujen alue houkuttelee pysähtymään lasilliselle tai jäätelölle. Muslimimaaksi suhtautuminen alkoholiin on Azerbaidžanissa vapaa, ja kannattaakin ehdottomasti maistaa paikallisia viinejä. Erityisesti esimerkiksi miellyttävän raikasta ja hieman makeaa granaattiomenaviiniä.
Paikallinen keittiö on hyvin lihapainotteista ja kansainvälisen keittiön antimia on vähänlaisesti saatavilla. Kahden kasvissyöjän olikin haasteellista löytää päivällispaikkaa ja käännyimmekin ravintola toisensa jälkeen kasvisvaihtoehtojen puuttuessa listalta. Lopulta löysimme runsaan pensasaidan ympäröimän rauhallisen terassiravintolan vanhankaupungin laidalta, jossa ystävällinen tarjoilija lupasi kasata annoksista sopivan yhdistelmän. Kasvisruokaa kannattaa siis myös kysyä, vaikka listalla sitä ei näkyisi.
Tiesin melko vähän Bakusta ennen matkaa. Muistan vanhan kaverin kertomuksia vaihto-oppilasjaksostaan kaupungissa ja visuaalisena tunnuksena mieleen olivat piirtyneet liekkitornit. Liekkitornit, flame towers, ovat kolmen pilvenpiirtäjän muodostama ryhmittymä, joka on yksi kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Parhaimmillaan ne ovat ehkä kuitenkin kauempaa katsottaessa, jolloin kaunis muoto ja taivaan sävyjä heijastava pinta pääsee esiin. Itse torneissa on lähinnä toimistoja ja asuntoja, eikä edes ylös asti käytössä olevia kerroksia, mutta tornitalojen merkitys kaupunkikuvaan on merkityksellinen.
Bakussa kulkee edullinen metro, mutta keskusta-alueen koko on ideaali myös jalan liikkumiseen. Kaikki vähät nähtävyydet sijaitsevat kävelyetäisyydellä toisistaan. Suurien ajoväylien ylittämistä ei ole kaikkialla tehty helpoksi, mutta silti kävely on mukava tapa nähdä eri kulmia ja tunnelmoida kaupunkia.
Toukokuun puoliväli tarjosi huumaavaa hellettä, ja kevät sekä syksy lieneekin parasta aikaa lämpötilojen puolesta matkustaa kaupunkiin. Kesällä Baku on matkaoppaan mukaan kuuma ja kuiva. Hintataso on edullinen, mutta nähtävyyksien pääsymaksut saattavat tuntua korkeilta yleiseen hintatasoon nähden. Keskusta-alue on siisti, turvallinen ja turistille kaikin puolin miellyttävä paikka.
Parissa päivässä Bakun keskustaan ehtii tutustua kiireettä ja olen iloinen, että pääsimme käymään kaupungissa. Mietimme ensin vain päiväretkeä, mutta olen varma, että silloin olisi jäänyt liikaa kokematta. Kaksi päivää oli juuri sopiva.
On hämmästyttävää, kuinka korttelien välillä tunnelma voi muuttua niin paljon. Eurooppalainen uusi keskusta, arabityylinen vanhakaupunki, moderni pilvenpiirtäjien ja luksusliikkeiden keskittymä rantaviivan itäpäädyssä. Historian kruununa neuvostohenkinen rautatieaseman alue ja muut ajan kulmikkaat tyyli-ilmentymät. Harvassa paikassa pääsee kosketuksiin niin moneen ja se tekee Bakusta mielenkiintoisen kohteen.
Kiehtovan Bakusta tekee myös Kaspianmeri. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme ehdottomasti suunnanneet rantabulevardin puolivälistä alkuillasta lähtevälle miniristeilylle katselemaan taivasta tavoittelevaa kaupunkia mereltä käsin. Syvemmältä tutustumiselta jäi myös modernin taiteen museo, joka sattui juuri vierailumme aikana olemaan kiinni, sekä valtavan mattorullan muotoon rakennettu mattomuseo. Baku tarjoilee mukavasti myös shoppailijalle. Keskustan kävelykaduilla ja ostoskeskuksissa on runsaasti kansainvälisiä merkkejä, vaikkakaan ei erityisen edulliseen hintaan.
Viisumi Azerbaidžaniin
Suomen passin omaava tarvitsee Azerbaidžaniin viisumin, mutta sen hakeminen on helppoa. Hakemuksen voi täyttää netissä ja arkipäivinä käsittelyaika on noin vuorokausi. Viisumi saapuu sähköpostiin ja se tulee tulostaa mukaan. Viisumin hinta on alle 80 euroa. Hakulomakkeessa kysytään mahdollisesta vierailusta Armeniassa, minkä takia haimme viisumin ennen Armeniassa käyntiä ja myös kävimme Bakussa ensin. Koska Armeniaan ei tarvitse viisumia, oli tämä ikään kuin varmempi ja pienempiriskinen järjestys. Viisumi ei ole vielä tae maahan pääsystä, mutta maahan ei pääse ilman viisumia.
