Mieli alkaa jo väkisin kohtaamaan kotiinpaluuta, jonka h-hetki on tipahtanut eteen ihan yhtäkkiä. Ensin sitä lillui ihanassa autuaassa olotilassa, jossa aikaa vain oli. Päivissä oli sekaisin ja tuntui, että matkaa ja kohteita on vielä vaikka kuinka jäljellä. Mutta sitten siirryttiin reissun viimeiselle viikolle, ja yhtäkkiä aika on alkanut lentämään. Enää ei olekaan aikaa, vaan jäljellä vain viisi, neljä, kolme, kaksi… ja nyt lopulta enää yksi yö. On siis todella aika kohdata kotiinpaluu. Ihan kuin sitä helpottamaan olisi saapunut tämän päivän sadesää. Eilen aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta ja me vietimme koko päivän ulkona – rannalla, lounaalla, kävelyllä ja illallistamassa. Hyvä, että vietimme, sillä tänään aamiaiselle kävellessä joutui nappaamaan sateenvarjon mukaan, ja sen jälkeen olemme vuorotellen käyneet tiirailemassa parvekkeelta tummaa merimaisemaa ja synkkää taivasta toivoen, että pilvipeite alkaisi rakoilemaan ja päästäisi auringon takaisin. Oli sää illalla millainen tahansa, niin vanhakaupunki kutsuu varmasti, mutta toki sekin olisi kivempi kohdata kuivalla säällä.
Toinen paluuseen virittävä seikka on ollut saapuminen Dubrovnikiin. Sen lisäksi, että se on sekä matkan ensimmäinen että viimeinen etappi, niin en tiedä mitä on ehtinyt tapahtua parin viikon aikana poissaollessamme, sillä tuntuu kuin suomalaiset olisivat valloittaneet kaupungin. Kesälomat alkaneet ehkä? Ei ole kadunpätkää, bussimatkaa tai kahvihetkeä, ettei tuttu kieli iskisi tajuntaan. Se kuuluu kaikkialla, koko ajan. Vähän liikaakin, jos minulta kysytään. Ei minulla suomea mitään vastaan ole, mutta tutut sanat muistuttavat paluusta, arjesta. Nyt olisin mielelläni ihan vain vielä lomalla, enkä miettisi arkisia seikkoja, niitä ehtii kohta taas pureskella ihan riittämiin.
Dubrovnikin hotellihinnat ovat pilvissä. Balkanin muiden alueen kohteissa voi majoittua oikein mainiosti 30-60 eurolla yö ja kaikki tuntuu meidän hintatasoomme nähden melkein naurettavan eduliselta, mutta ei Dubrovnikissa. Turistikohde, turistihinnat, eli kaikki maksaa enemmän. Niinpä olemme täällä ollessamme vähän vaihdelleet majoitusta kunkin ajankohdan tarpeen mukaan. Matkan alussa yövyimme kivassa Villa Siguratassa, joka sijaitsi ihan vanhankaupungin sydämessä. Siitä oli helppo kiertää kaupungin kauneinta aluetta ja tutustua pieniin kujiin sekä singahtaa poikkeamaan Lokrum-saarella.
Kun saavuimme road tripiltämme takaisin, päätimme vaihtaa kaupunginosaa ja vanhankaupungin sijaan jäimme Lapadin alueelle. Yövyimme edullisessa Apartments Juditassa, jossa vastassa oli aivan ihana emäntä, Gabi, ja kodikas huoneisto. Suosittelen paikkaa lämpimästi jos ei kaipaa ylellisyyksiä, mutta arvostaa hyvin siistiä ja luotettavaa huoneistotyylistä majoitusta. Paikasta on lyhyt matka bussipysäkille ja muutenkin kyseessä on viihtyisä ja rauhallinen asuinalue, kuitenkin kivenheiton päässä läheisestä pienestä ostoskeskuksesta.
Nämä viimeiset päivät päätimme ottaa hemmottelun kannalta, niinpä halusimme aivan ehdottomasti meren äärelle ja muutenkin kaikin puolin mukavaan hotelliin, niinpä majoitumme tällä hetkellä tasokkaassa Hotel Aristonissa, joka on yllättävän viihtyisä. Yleensä vähän arkailen tällaisia massiivisia ja moderneja hotellikomplekseja, mutta tämä on ainakin vielä tähän aikaan kesästä rauhallinen. Allasalueita on useita ja mereenkin pääsee helposti pulahtamaan hotellin rannasta, lisäksi upeat maisemat avautuvat useaan suuntaan, mutta bussilla pääsee kuitenkin vartissa suoraan vanhaankaupunkiin. Ei siis yhtään huono valinta viimeisille päiville ja etenkin näin sadesäällä, vaikka tätä kirjoitellessani ensimmäistä kertaa aamupäivän aikana jostain vaelsi parvekkeellemme auringonsäteitä, joten ehkäpä pilvet vielä tänään väistyvät. Toivottavasti!
Tunika: Accessoriez / Hattu: Meksikosta / Korikassi: Anne’s Past & Present / Bikinit: Cubus, saatu / Vyö: Global / Aurinkolasit: Versace
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
