Lentomme oli lopulta myöhässä vajaat pari tuntia, mutta pahin osuus alkoi vasta ilmaan päästyä, tai oikeastaan vasta pyrkiessä sieltä alas. Monenmoiset turbulenssit on tullut koettua, mutta tämä laskeutuminen oli ehdottomasti elämäni pahin. Sää oli kamala, ulkona satoi kaatamalla ja tuntui kuin tuuli olisi hallinnut pientä konetta. Meno oli siis erittäin töyssyistä, ja ehdin jo ajattella laskun jäävän viimeisekseni. Pyörät tavoittivat kuitenkin pitkiltä tuntuvien hetkien, poukkoilujen ja oudolta näyttävien laskukulmien jälkeen lopulta epävarman oloisina lainehtivan kiitoradan. Vielä pysähdyksissäkin tuuli heijasi konetta ja sade piiskasi ikkunoita, mutta oltiin sentään maassa. Laskusta toivuttani innostus alkoi saamaan otettaan, oltiinhan viimein Lontoossa! Sen lisäksi hotellimme osoittautui olevan mitä ihastuttavin boutique-hotelli Oxford Streetin kupeessa kauniilla kulmilla ja ehdimmepä vielä Harrodsillekin. Esialennusmyynnit ja herkulliset 50 prossan alekyltit kutsuivat heikkoa mieltä, ja puoleen hintaan myynnissä olevat Marc Jacobsin ihanuudet kutsuivat seireenin lailla. Olin jo sortua herkulliseen heräteostokseen, mutta sain viime hetkillä hillittyä mieleni ja päätin odottaa joulun jälkeisiä aleja. Kauhulla tosin odotan sitä ihmismäärää, jonka alet todennäköisesti tulevat kutsumaan heti joulun jälkeen esiin löytöjä metsästämään.
Sitä ennen on kuitenkin aatto, ja siitä nautitaan rauhassa ja rennoissa merkeissä. Kiireettömän aamun ja aamupalan jälkeen saatamme poiketa lähialueen kaupoissa, ne kun ovat vielä huomenna viiteen tai kuuteen auki, ja vain joulupäivän suljettuina. Iltapäivälle on varattu liput the Phantom of the Operaan ja sen jälkeen on sopivasti illallispöytä varattuna tunnelmallisesta ravintolasta. Kuulostaa ihanalta!
