Kauneinta vapaapäivissä on hidas herääminen.
Sängyssä kiireetön viipyily ja tietenkin, aamukahvi – tai jopa aamupala – sängyssä. Niin tänäänkin.
Valvoin pitkään, mutta toisaalta nukuinkin myöhään. Heräsin tekemään kahvin ja tyypillisen aamupalani, jogurttia myslillä, ja kömmin takaisin sänkyyn, jossa edelleen olen.
Haukottelen ja yritän löytää energiapiikkiä uuteen päivään.
Eilinen meni hapuilevissa fiiliksissä. Vietin ihan liikaa aikaa tekemättä oikeastaan mitään. Ajatellen kaikkea vähemmän tärkeää ja tärkeää.
Kun olin kaivautunut illan myöhäisinä tunteina yksin peittojen alle Netflixin äärelle, sateen soinnin kantautuessa sisälle asti ja mielen hivuttua syksyn tapaiseen tilaan laittoi ystävä viestin. ”Mulla on ikävä sua. Halaa mua keskiviikkona.” Se tuntui hyvälle.
Pienillä asioilla ja sanoilla on valtava vaikutus. Muistamisella.
Jos ette vielä seuraa Snapchatissa, ottakaa tunnus am.arjasto ylös. Alla pieni tiiseri Snapchatin antiin (tosin kuvanlaatu suoraan seurattuna parempi – sisällön laadusta en anna lupausta)!
