Näin pyhäpäivänä on hyvä hetki paeta arkirutiineita ja pureutua ajan kanssa lomakuviin, niinpä palaan taas hetkeksi Kööpenhaminaan ja hehkutan reissun kolmatta brunssia. Kun olimme kahtena ensimmäisenä matkapäivänä kokeilleet annosaamiaisia, tuntui noutopöytä niiden jälkeen tervetulleelta vaihtelulta. Brunssipaikka löytyikin uusilta kulmilta, vanhasta myllystä Christianshavnista narisevina lautalattioineen. Olimme muutenkin ajatelleet suunnata kulmille, joten kiinnostavan oloinen ravintola Bastionen + Loven sopi suunnitelmaan mainiosti! Myllyravintolan miljöö oli viehättävä ja paikka täynnä, saimmekin todennäköisesti viimeisen vapaan pöydän alkuiltapäivän kattaukseen. Varaus siis kannattaa tehdä, mikäli mielii juuri tänne syömään!
Tunnelma oli hauskan erilainen kuin aiemmissa brunssipaikoissa, trendikkäiden kaupunkilaisnuorten sijaan ruokailemassa oli perheitä isovanhempineen ja varttuneempia pariskuntia. Bastionen + Loven oli paikkana varsin tunnelmallinen ja siinä juuri sen juju piilikin. Buffetbrunssi itsessään ei ollut kovin kummallinen, vaikka toki kaikki oli laadukasta ja maittavaa, kauniisti katettua ja nopeasti täydentyvää. Tarjolla oli persuaamiaistarpeita croissanteista jogurttiin ja leikkeleistä salaatteihin sekä hedelmiin. Esillepano sopi tilaan ja pöytiin ripotellut näyttävät kynttilöt loivat kivaa tunnelmaa päiväsaikaankin. Hintaa brunssilla oli noin 23,5 euroa henkilöä kohden, joten oikein kohtuullinen hinta runsaasta aamiaisesta kauniissa miljöössä.
Brunssin jälkeen oli helppo jatkaa matkaa ihan vieressä sijaitsevan vapaakaupungiksi julistautuneen Christianian porteille ja siirtyä tutustumaan ihan toisenlaiseen maailmaan. Tokihan alue on viime aikoina siistiytynyt, mutta on se silti ihan toisenlaista Kööpenhaminaa. Nähtävyyksiä siellä ei varsinaisesti ole, mutta on jo itsessään näkemisen arvoinen, ei siis ihme, että paikanpäälle eksyy vuosittain runsaasti turisteja.
Kivitaloja koristavat graffitit värittivät muuten harmaata katukuvaa ja kiipeävät ylös talojen seiniä. Miljööstä paistaa huolittelemattomuus, rosoisuus, epäjärjestys ja vaihtoehtoisuus. Eikä ihme, onhan alue vuonna 1971 talonvaltaajien haltuun ottama hylätty kasarmialue, joka on tullut tunnetuksi anarkistien, taiteilijoiden ja huumeidenkäyttäjien kulmina.
Koko Cristianian alue on kuin tahaton kannanotto kaikkea Köpiksen trendikkyyttä vastaan, mutta kaikessa eriparisuudessaan silti tavallaan sopii kokonaisuuteen. Eikä voi kieltää, etteikö seinämaalauksissa olisi oma kiehtovuutensa ja osa niistä on varsin näyttävää katseltavaa. Makukysymys tietenkin on, miten ne istuvat kivitalojen kylkiin, autoihin tai mitä kummallisempiin paikkoihin. Alueelta löytyy vaihtoehtoisia kokoontumispaikkoja ja siellä järjestetään toisinaan myös konsertteja. Meille riitti hyvin päiväkävely kulmilla ja palaaminen jalkaisin aamiaista sulatellen takaisin yrimeen, mutta paikan päälle pääsee myös näppärästi bussilla mikäli kävely ei houkuttele.
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
