Näin pyhäpäivänä on hyvä hetki paeta arkirutiineita ja pureutua ajan kanssa lomakuviin, niinpä palaan taas hetkeksi Kööpenhaminaan ja hehkutan reissun kolmatta brunssia. Kun olimme kahtena ensimmäisenä matkapäivänä kokeilleet annosaamiaisia, tuntui noutopöytä niiden jälkeen tervetulleelta vaihtelulta. Brunssipaikka löytyikin uusilta kulmilta, vanhasta myllystä Christianshavnista narisevina lautalattioineen. Olimme muutenkin ajatelleet suunnata kulmille, joten kiinnostavan oloinen ravintola Bastionen + Loven sopi suunnitelmaan mainiosti! Myllyravintolan miljöö oli viehättävä ja paikka täynnä, saimmekin todennäköisesti viimeisen vapaan pöydän alkuiltapäivän kattaukseen. Varaus siis kannattaa tehdä, mikäli mielii juuri tänne syömään!
Tunnelma oli hauskan erilainen kuin aiemmissa brunssipaikoissa, trendikkäiden kaupunkilaisnuorten sijaan ruokailemassa oli perheitä isovanhempineen ja varttuneempia pariskuntia. Bastionen + Loven oli paikkana varsin tunnelmallinen ja siinä juuri sen juju piilikin. Buffetbrunssi itsessään ei ollut kovin kummallinen, vaikka toki kaikki oli laadukasta ja maittavaa, kauniisti katettua ja nopeasti täydentyvää. Tarjolla oli persuaamiaistarpeita croissanteista jogurttiin ja leikkeleistä salaatteihin sekä hedelmiin. Esillepano sopi tilaan ja pöytiin ripotellut näyttävät kynttilöt loivat kivaa tunnelmaa päiväsaikaankin. Hintaa brunssilla oli noin 23,5 euroa henkilöä kohden, joten oikein kohtuullinen hinta runsaasta aamiaisesta kauniissa miljöössä.
Brunssin jälkeen oli helppo jatkaa matkaa ihan vieressä sijaitsevan vapaakaupungiksi julistautuneen Christianian porteille ja siirtyä tutustumaan ihan toisenlaiseen maailmaan. Tokihan alue on viime aikoina siistiytynyt, mutta on se silti ihan toisenlaista Kööpenhaminaa. Nähtävyyksiä siellä ei varsinaisesti ole, mutta on jo itsessään näkemisen arvoinen, ei siis ihme, että paikanpäälle eksyy vuosittain runsaasti turisteja.
Kivitaloja koristavat graffitit värittivät muuten harmaata katukuvaa ja kiipeävät ylös talojen seiniä. Miljööstä paistaa huolittelemattomuus, rosoisuus, epäjärjestys ja vaihtoehtoisuus. Eikä ihme, onhan alue vuonna 1971 talonvaltaajien haltuun ottama hylätty kasarmialue, joka on tullut tunnetuksi anarkistien, taiteilijoiden ja huumeidenkäyttäjien kulmina.
Koko Cristianian alue on kuin tahaton kannanotto kaikkea Köpiksen trendikkyyttä vastaan, mutta kaikessa eriparisuudessaan silti tavallaan sopii kokonaisuuteen. Eikä voi kieltää, etteikö seinämaalauksissa olisi oma kiehtovuutensa ja osa niistä on varsin näyttävää katseltavaa. Makukysymys tietenkin on, miten ne istuvat kivitalojen kylkiin, autoihin tai mitä kummallisempiin paikkoihin. Alueelta löytyy vaihtoehtoisia kokoontumispaikkoja ja siellä järjestetään toisinaan myös konsertteja. Meille riitti hyvin päiväkävely kulmilla ja palaaminen jalkaisin aamiaista sulatellen takaisin yrimeen, mutta paikan päälle pääsee myös näppärästi bussilla mikäli kävely ei houkuttele.
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
7 comments
Petra / Viilankantolupa
Oi, tuo iso-C jäi multa ihan kokonaan väliin kesän keikkareissulla. En oikein tohtinut lähteä sinne yksin hassuilemaan, mokomakin pelkuri. :)
Kivoja kuvia sait sieltä, ei sattumalta löytyisi yhtään lisää? Konsepti kiehtoo minua kovin. Pitää ehkä johonkin väliin ujuttaa pieni tutkimusretki netin syövereihin. :)
Anna-Maria
Hih, en mäkään välttämättä tuonne menisi illalla yksin, mutta leppoisana sunnuntai-päivänä oli oikein rento ja jännä kohde poiketa! Valitettavasti kuvia tuolta seudulta tuli otettua tosi vähän, lähinnä liepeiltä – keskeisillä alueilla siellä on kuvaaminen kielletty ja muutenkin ehkä tunnelma ja estetiikka oli sellaista, ettei suurta paloa ollut juosta kameran kanssa paikasta toiseen :) Netistä kyllä luulisi löytyvän kuvia jopa niiltä vähemmän sallituilta alueilta! :)
Elsa/ Oi mutsi mutsi
Nuo loppupään kuvat on sellaisia et voisin muuttaa noihin kuviin asumaan. Ah ihana hippikaupunki!
Anna-Maria
Hih, hippikaupunki toden totta! Vaikka värikkyydessä ja rosoisuudessa olikin oma viehättävyytensä, täytyy myöntää, etten silti itse tuntenut olevani näillä kulmilla ihan kotonani ;)
Nimetön
Pyöräily on myös kätevä, pääsee kaupungin laidasta toiseen nopeasti. kuvaaminen christianiassa on kiellettyä.
Anna-Maria
Aivan, totta, pyöräilyn unohdinkin tässä yhdeydessä mainita, se toden totta on Köpiksessä ihan loistava keino liikkua paikasta toiseen :) Melkein harmitti, ettei ole tottunut pyöräilijä, muuten ehdottomasti olisin vuokrannut hotellilta polkupyörän käyttöön!
Wikipedian mukaan valokuvaaminen on kiellettyä ainoastaan Pusher Streetillä ja keskeisimmillä alueilla siitä onkin kieltomerkit, mutta en tiedä onko tähän tullut jotain päivitettyä tietoa?