Sain jo jonkin aikaa sitten lukijalta erittäin mielenkiintoisen postaustoiveen siitä, miten tyylini on vuosien varrella kehittynyt, mitä tyylissä on konkreettisesti säilynyt ja mitä jäänyt pois. Kysymys on itänyt mielessä siitä asti, ja koska aiheesta voisi varmaan kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi, paloittelen ajatukset osiin. Kävin läpi vanhoja asukuviani aina alkuajoille asti, ja yritin kiinnittää huomiota kausi-ihastuksiin ja tyyleihin siinä missä pysyviin elementteihin. Palailen yksityiskohtiin postaus kerrallaan ja ajattelin aloittaa ensimmäisestä, varsin ilmeisestä vaatekappaleesta, joka on säilynyt blogin alkutaipaleelta aina tähän päivään asti ihan yhtä voimissaan.
Ensimmäisen mustan nahkatakkini hankin 2009 alkuvuodesta Budapestin reissulta, en muista oliko kyseessä heräteostos vai jo pidempään hankintalistalla ollut, mutta malli tuntui heti omalta. Nahkatakki on ollut kovassa käytössä joka kevät ja syksy aina siitä lähtien, ja rinnalle hankin toisen pari vuotta sitten Vilan alesta. Vilan nahkatakki on nykyään hivenen aktiivisemmassa käytössä kuin vanha, mutta molemmat epäilemättä ovat edelleen suosikkivaatteitani. Jos vanhoja asujani katsoo, voisin yhdistää nahkatakin melkein mihin vain, ja alla joitain poimintoja vuodesta 2009 aina tähän päivään.
Löytyy kaapista kyllä myös konjakinvärinenkin nahkatakki, mutta se vain ei ole yltänyt yhtä suosion huipulle (oikeastaan ede liki) kuin helppo musta. Jossain asioissa musta on tylsä valinta, mutta nahkatakin suhteen se tuntuu kaikkein luontevimmalta valinnalta. Päällysvaatteissa muutenkin suosin mahdollisimman monen kanssa yhteensopivia värejä, ja musta kaikessa yksinkertaisuudessaan on sellainen.
Alimmassa kuvassa Vilan nahkatakki, ja toiseksi alimmassa Fishbonen takki Budapestistä.
