Pitsimekko

Tuntuu, että olen ollut koko alkuviikon aamusta iltaan liikkeellä. Tai oikeastaan koko tämä arkiviikko on vähän sellainen, mutta viikonlopuksi hiljenee. On jollain tapaa huvittavaa, että nykyisessä arjessani kontrasti arjen ja viikonlopun välillä voi olla isokin. Arkipäivinä tapahtuu. On työt ja iltaisin ohjelmaa sekä ystäviä. Sitten viikonlopuksi yhtäkkiä kaikki rauhoittuu, suorastaan pysähtyy.

Usein osaan arvostaa omaa aikaa, etenkin nyt kun niin monta viikkoa meni kipeänä tai muuten vain puoliteholla. Toisaalta on ihanaa kun on sellaisiakin viikonloppuja kuin edellinen, jossa ei olisi ollut pahitteeksi muutama ekstratunti vuorokausiin. Mutta sellaista kai elämä ylipäätään on, balanssi on päänsisäinen tila, mutta moni muu asia on sattumien varassa. Harvoinpa ulkoiset ärsykkeet asettuvat arkijanaan tasaisella rytmityksellä. Lopulta ehkä ihan hyvä niin.

Viikonloppuna siis pyörähdin Raumalla ja teatteri-ilta oli loistava syy laittaa päälle jotain hieman hienompaa. Ne mahdollisuudet tuntuvat nykyään olevan harvassa, joten tilaisuus oli käytettävä hyväksi!

Tätä Oasiksen pitsimekkoa oikeastaan ajattelin tulevaa pikkujoulukautta varten, mutta jos viime vuosista on muodostunut kaava, ei tänäkään vuonna pikkujoulukutsuja satele. Parempi olla säästelemättä sitä varten ja käyttää heti kun tilaisuus tulee!