Viime viikolla havahduin voimalla siihen, että olen todella loman tarpeessa. Yhtäkkiä tuntui kasaantuvan ihan liikaa kaikkea; perhehuolia, asumissäätöä, työkiireitä, ihmissuhdehaasteita. Kaikkea, joka yhteen kasattuna vain oli liikaa ja keho reagoi, mieli viimeistään sen seurauksena. Niinpä nämä kaksi viikkoa ovat menneet osin koomassa. Olen ollut hajamielinen ja yrittänyt keskittyä kriittisimpiin asioihin. Samalla soimannut itseäni, etten pistänyt lomaviikkoja jo juhannukselta alkamaan vaan tavalliseen tapaani ujutin ne vasta loppukesään.
Nyt todella olisin tarvinnut niitä. Ja ennen kaikkea unta. Vaikka hassusti on käynyt päinvastoin, en nuku. Stressipiikki on ehkä hetkellisesti ollut liian iso ja sekoittanut kehoni, joka muutenkin reagoi herkästi kaikkeen. Mutta kyllä se tästä. Asiat yksi kerrallaan uomiinsa.
Yksi pieni saavutus tapahtui tänään kun sain kellarini näin kriittisillä viime hetkillä tyhjäksi, putkiremppa saapuu ja alkaa jo alhaalta. Muutto on siis pian edessä ja juuri nyt ei jaksaisi ajatella sitäkään, mutta onneksi sain viimein välikuvionkin selväksi. Enää pitäisi vain toteuttaa kaikki. Ja siinä jossain välissä pystyä ottamaan se hetken lomakin.
Mutta sen kaiken keskellä tekee hyvää pienet arjen paot, jotka voivat olla ihan vain hetki ystävän seurassa. Samanlaisissa kengissä, pizzaa syöden ja lippiksiä Stockan sporttiosastolla sovitellessa. Olla puhumatta mistään vakavasta. Ne nollaavat mieltä ainakin hetkellisesti ja se tekee hyvää, sillä hetkittäin ärsyttää se, ettei omasta mielestä löydy on/off – painiketta. Ottaisin mielelläni.
Mutta nyt. Ujuttaudun peiton alle ja hetken vain olen. Sitten siirrän ajatuksia juhannukseen. Aihe, jota en ole liiemmin ehtinyt vielä ajattelemaan. Vaikka se on tässä ja nyt. Keskikesä. Nauttikaa te kaikki ihanat!
(Mun kameleonttihiukset näyttää muuten edelleen joskus keinovalossa ihan blondeilta, tai noh, keltaisilta, vaikka luonnonvalossa ei sitä todellakaan enää ole. Hupsua.)
