Pääsiäisen pyhät ovat olleet pitkälti laiskottelua, mutta huvenneet kumman vauhdilla. Ensin ajattelin, etten ole oikeastaan tehnyt mitään, mutta tavallaan kuitenkin olen.
Kuten vaikka olen…
…syönyt kasan suklaamunia, vähän jopa liikaakin.
…syönyt sushia sängyssä, ihme kyllä vastavaihdettuja lakanoita sotkematta.
…katsonut keskellä yötä liudan Frendien jaksoja ja kummallisen elokuvan.
…sullonut talvivaatteita varastoon ja tehnyt tilaa kesälle.
…imuroinut ja tehnyt muutenkin kevätsiivousta.
…näin synttärien kynnyksellä pohtinut mennyttä vuotta ja ikääntymistä, tehtyjä valintoja ja edessä olevia mahdollisuuksia.
…juonut tavallista enemmän kahvia ja ehkä osin sen takia valvonut ihan liian myöhään.
…seikkaillut Nuuksiossa ja käynyt pitkästä aikaa Kansallismuseossa.
…nauttinut maanantaiaamun aamiaista sängyssä.
…yrittänyt pysyä kartalla siitä, että mikä päivä milloin onkaan menossa – vaikeampaa kuin kuvittelisi
…viettänyt mehuhetkeä Elsan, Einon ja Riikan kanssa Brahenkentän kupeessa.
…havahtunut siihen, miten oikeastaan vähän on tehnyt, mutta monipuolisesti kokenut muutamassa päivässä.
Nyt pitäisi orientoitua uuteen viikkoon, mutta jostain syystä se tuntuu kumman hankalalle. Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan on vähän loman tarpeessa olo!
