Makaan keskellä parivuodetta hotellissa Kölnissä, Rudolfplatzin kupeessa. Ikkuna on auki, taivas hämärtyy hiljalleen ja kirkas linnunlaulu kantautuu sisään. Perinteiset kaupungin äänet ovat kateissa. Ikkunoista avautuu mainostettu kaupunkinäkymä, mikä tarkoittaa käytännössä katsoen ankeaa sisäpihaa. Kannatti maksaa hieman ekstraa.
Jalkopäässä lojuu päivän ostokset, iltapalana toimii matkalla hotelliin napattu sämpylä ja iso kimpale juustoa, harmi, ettei ole jääkaappia – onko siis syötävä kaikki? Niin ja pullo todella halpaa punkkua. Makeannälän taltuttaa rasia yksisarvissuklaita. Olin pakkauksen söpöyden uhri, en edes sen tarkemmin katsonut mitä on sisällä, kannen kuviointi riitti.
Saavuin eilen työreissulle Kölniin ja päätin jäädä kaupunkiin itsekseni viikonlopuksi. Maailmaa havainnoi yksin eri tavoin, aikakin kulkee toisella tapaa, mutta suuren punkkupullon mielelläni jakaisin jonkun kanssa. Nyt vaikka virtuaalisesti teidän.
Nauttikaa perjantai-illasta!
