Makoilen laiskana sängyssä ja yritän tehdä ryhtiliikettä, en oikeastaan tiedä mitä varten, ehkä kirjoittaakseni tämän postauksen ja sitten vajoten Netflixin maailmaan. En oikein tiedä mitä kirjoittaa, vuoden alussa on ollut kummaa ja jollain tapaa kerrassaan ihastuttavaa ryhtiä. Tai ehkä pitäisi ajatella, että minussa on ollut. Olen saanut paljon aikaan, ja se tuntuu aika hyvälle. Työrintamalla tapahtuu kaikkea innostavaa ja vapaalla olen pölykerroksen alta löytänyt ikävöimäni intohimon nähdä ja kokea.
Ehkä se oli Puolan matkan varaaminen, joka ikään kuin mursi jään ja muistin elävästi, miltä tuntuu odottaa matkaa. Miltä tuntuu olla matkalla. Sen jälkeen olen harva se ilta löytänyt itseni Google mapsin ääreltä, haaveillut ja suunnitellut. Tänään varasin lennot Kiovaan ja siitä Chisinauhun (sainkin ystävän suostuteltua yhden kohteen sijaan kahteen, lucky me!). Jos viime vuonna en saanut kartalleni yhtään uutta maata, nyt saan parissa kuukaudessa viisi. Hups.
Myös lilluneissa ihmissuhteissa olen saanut kerättyä ihmeellistä energiaa ja jotenkin kummasti onnistunut pukemaan sanoiksi häilyvää tahtotilaa. Sekin tuntuu aika kivalle, kaikki konkreettinen. Se, että alkaa saamaan langanpäistä kiinni ja palautettua tiettyä hallinnan tunnetta asioihin. Mitä tahansa näistä parina viime viikkona esiin kaivetuista rakennuspalikoista muotoutuukaan, on niissä jotain sellaista asennetta, mitä haluan vaalia.
Kun asenteesta puhutaan, voidaan erinomaisen huonolla aasin sillalla lipua kepeisiin aiheisiin, voiteeseen, jossa on potkua. Hyvällä tavalla. Lancôme Visionnaire* on ollut loppuvuoden päivävoidesuosikkini, itse asiassa ei vain loppuvuoden vaan päivävoide, joka on pitkästä aikaa ollut jotain muuta kuin ihan kiva. Toisaalta, hintaansa nähden on syytäkin odottaa hyvää.
Nyt kun tarkemmin ajattelen, viime vuonna käyttämistäni voiteista ja seerumeista ne, joihin todella tykästyin, olivat selvästi keskivertoa kalliimpia. Kapinoin hinnan ja laadun suoraa korrelaatiota vastaan, mutta en voi kieltää, että joissain kohdissa se myös varmastikin pitää paikkaansa.
Hintavia, mutta hullun hyviä ovat olleet myös esimerkiksi islantilaisen BioEffectin seerumit, Clarinsin silmänympärysvoide, Joe Blascon päivävoide, Exuviancen rauhoittava seerumi ja niin ihana V10 PlusLifting Cream Treatment. En tähän hätään keksi mitään markettiversiota, joka päihittäisi suoriltaan minkään noista, vaikka liutaa voiteita onkin vuosien varrella tullut testattua.
Visionnairella on muuten myös kiva silmänympärysvoide, mutta tämä on silti kokeilemistani se tuote, joka ansaitsee papukaijamerkin. Tuntuu sopivan erinomaisesti näin 30+ vuotiaan iholle. Rauhoittaa, silottaa ja hellii. Tuntuu myös tasapainottavan hyvin sekaihoani, kosteuttaa pintakuivuutta tukkimatta. Oikein kiva! Harmittelen jo nyt, että voide on melko lopussa, ei tekisi mieli luopua.
Mutta olkoon vaikka sitten metafora elämästä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Toisaalta niin myös huono. Voiteen kohdalla tosin lisää saa kaupasta, että se siitä vertaukesta.
*saatu blogin kautta
