Lyhyen ajomatkan päässä Wienistä sijaitsee idyllinen Gumpoldskirchen, pikkuinen kylä, joka lepää kumpuilevien viiniviljelmien keskellä. Kylä on tunnettu viineistään, kuten matkaa siivittävistä maisemista voi päätellä, sekä sen useista heurigereista, jotka sijaitsevat näppärästi kävelymatkan päässä toisistaan. Heurigerit ovat itävaltalaisia tavernoita, joissa paikalliset viinintuottajat tarjoilevat erikoisluvalla sesonkikauden ajan viinejään.
Gumpoldskirchen osoittautui täydelliseksi kohteeksi kun halusin minireissullani tutustua paikallisiin viineihin, mutta aikaa lähteä kauas Wienistä ei ollut. Onni oli matkassa, sillä juuri samaisena viikonloppuna kylässä järjestettiin viinikellareiden avoimet ovet, mikä sattuma!
Käytännössä avoimet ovat tarkoitti sitä, että lipun päivään ostamalla (hinta n. 30 euroa) pääsi maistelemaan 18 paikallisen viinintuottajan tarjontaa heidän omissa pisteissään. Kilpailuhenkisimmät saivat kerätä leimoja korttiin vierailtuaan kullakin tuottajalla (ja osallistua myöhemmin arvontaan), mutta itse päädyin lähinnä fiilistelemään erilaisia paikkoja ja erilaisia viinejä.
18 paikassa vierailu yhden puolikkaan päivän aikana osoittautui mahdottomuudeksi, mutta vajaat puolet ehdin kurkata läpi. Päätinkin, että mieluummin muutama rauhassa fiilistellen kuin kaikki kiireellä. Ja mitä siitäkin olisi tullut jos 18 paikan viinivalikoiman olisi maistellut läpi!
Kävelemällä pääsi mainiosti tilalta toiselle, mutta kylän kapeita mukulakivikatuja kulki myös traktori, joka kuljetti vierailijoita tilalta toiselle. Lapsenomaisella innolla siis testasin myös traktorikyydin!
Omaksi suosikikseni osoittautui Johanneshof Reinisch, joka hurmasi jo estetiikallaan. Ihana vehreä sisäpiha ja elegantti viinikellari, eikä viinitkään hullumpia! Erityisesti valkoviinit kolahtivat, mutta yhden punaviinin nappasin matkaan lahjaksi. Toisin kuin voisi kuvitella, viinit eivät tuntuneet olevan järin halpoja (tai sitten vain satuin iskemään silmäni juuri niihin hintavampiin paikkoihin ja viineihin).
Viinikierroksen lomassa pystyi istahtamaan ulos syömään ja samalla sai nauttia hiljalleen hämärtyvästä illasta sekä pihavalojen syttymisestä. Lokakuun puolivälissä tarkeni vielä mainiosti viltin alla sisäpihan suojassa. Voi että, miten olenkaan kaivannut sitä, ulkona syömistä pittoreskissa miljöössä. Sitä tiettyä keskieurooppalaista tunnelmaa, tiedätte kyllä? Viinilasia, paikallista tunnelmaa ja kielen soljumista kivasti korviin.
Vaikkei avoimien ovien viikonloppua olisikaan, on Gumpoldskirchen erinomainen päiväretkikohte ja mikäli viinejä tulee maisteltua enemmänkin, on taksin hinta takaisin Wieniin vielä kohtuuden rajoissa. Vaikkei viinit kiinnostaisikaan, niin kylä on vierailun arvoinen jo viehättävyydellään. Ympäröivä maisema on kaunis ja kylä kokonaisuudessaan suihkulähteineen ja kauniine taloineen todella viehättävä.
