Viikonlopussa on leijunut loppukesän tunnelma. Vietin viikonloppua mökillä, kävin sienimetsässä ja seisoin sateessa, olin aistivinani syksyisen tunnelman. Toisena hetkenä aurinko lämmitti kuin kauneimpana kesäpäivänä, siinä järven rannalla kaikki muu tuntui hetken aikaa kaukaiselta, jopa syksy.
Nautin ystävien seurasta, poimin kantarellejä ja söin mustikoita suoraa varvuista. Intoilin punaisista kumisaappaistani, jotka mahdollistivat kahlaamisen veteen ja sateen jälkeen vetisien sammalmättäiden keskellä tarpomisen. Ruutupaita sopi maalaismaisemiin, kuten viikosta väsynyt mielenikin, joka kaipasi sitä, että voi vain olla.
Nyt istun jo kotona, kaivauduin suoraan sänkyyn. Väsymys painaa, mutta pitäisi vielä jaksaa valmistautua uuteen viikkoon, joka sekin tulee olemaan niin kiireinen, että meinaa hengästyttää jo valmiiksi. En malta odottaa, että arki tästä taas vähän tasaantuu, nyt kaikki on vielä niin uutta, että energiaa tuntuu kuluvan kaikkeen ylettömän paljon. Mutta kun uuvuttaa, voin muistella Mahajärven maisemia ja metsässä liikkumisen rauhoittavaa vaikutusta. Niin, ja ystävien seuran merkitystä.
Ensimmäinen kuva Ansku / Peace & Style, Viimeinen kuva Ilona Savitie.
