Kesäkauden vuorokaudenajoista rakastan eniten hetkiä kun päivä taittuu iltaan tai kun ilta lipuu yöksi. Toki kesäaamuissakin on oma kaunis tunnelmansa, mutta koska pääsääntöisesti nukun sen heräilevän kaupungin hetken ohi, kääntyy tunnelmoinnin kaipuuni iltaan.
Kesäillat ovat kauniita. Valo on hempeämpää ja päivän lämpö pehmentynyt.
Kaikki näyttää erityisen kauniilta auringonlaskussa, mutta kaunis maailma on senkin jälkeen. Niistä hetkistä olen yrittänyt nauttia näinä kesäkuukausina, viipyillyt meren äärellä loppupäivästä ja kävellyt kaupungin katuja auringon jälkimaininkien värjäämää taivasta ihastellen. Fiilistellyt hiljaisia katuja ja kesäyön lempeää lämpöä.
En millään soisi kesän loppuvan vielä pitkään aikaan, mutten voi kieltää, että myös elokuun pimenevissä illoissa on sitä jotain. Haaveilija sisälläni rakastaa niitä aikoja, loppukesän voiman antamista periksi orastavalle syksylle.
Te tiedätte jo, niin paljon kuin nautinkin valosta. Syksyä rakastan. Ja syyspukeutumista.
Mekko: Mango / Vyö: Zara
Kuvat: Johanna Söderlund
Ps. Kiitos kaikille aurinkolasiarvontaan osallistuneille, arvon voittajan huomenna!
