Vietin Juhannuksen täydellisessä maalaisidyllisissä Torpan tytön luona. Se teki hyvää, joutilaisuus.
Nautin niittykukista, lampaista ja villinä taapertavista kanoista. Enkä vähiten juhannusyön pikkutunteina ulkona huopiin kääriytyneinä vietetystä ajasta ja pitkistä keskusteluista. Saati letuista, mansikoista ja juhannusyönä joskus puolen yön jälkeen paahdetuista vaahtokarkeista.
En tajunnutkaan, miten irtioton tarpeessa olin, ja olisin helposti voinut jäädä näihin maisemiin vielä pidemmäksikin aikaa. Tosin siinä tilanteessa hyttyset olisivat varmasti syöneet hengiltä, nytkin se oli lähellä vaikka sainkin nukkua autuaasti hyttysverkon suojassa.
Käytin aikani kaikkeen tuikitärkeään, kuten lampaiden rapsuttamiseen, mökkilehden lukemiseen ja ihan vain viipyilevään ajatteluun.
Seurasimme juhannusyön valon muuttumista, ensin himmenemistä ja hetkessä utuisen aamukajastuksen saapumista. Kuuntelimme luonnon ääniä. Sirkkoja, lintuja ja noh, niitä hyttysiä. Kesän ääniä.
Läppäriä en kaivannut ja arki tuntui ihanan etäiseltä. Kumman tehokkaasti jo parissa päivässä voi saada irtioton kun vain miljöö ja tietenkin seura on oikea.
Kukapa nyt ei rentoutuisi näissä maisemissa?
Ensimmäinen ja viimeinen kuva Ilona Savitie.
Ps. Torpan elämää voi seurata myös Snapchatissa @torpantytto (muistakaa myös oma tunnarini am.arjasto).
