Havahdun selvästi hiusteemaan melko tarkalleen puolen vuoden välein. Nyt nimittäin alkaa olemaan aika, kun kampaajakäynti voisi tehdä hyvää. Toisaalta olen ihan vakavasti miettinyt, että jos nyt ei ottaisikaan liki vakioksi muodostunutta puolivuosittaista käyntiä vaan antaisi hiusten villiintyä vielä kesän yli. Mikäs kiire tässä on.
Elävään ja ylikasvaneeseen lookiin olen siis jo varsin tottunut. Ainoa, mitä olen kaipaillut, on värin freesausta – asteen verran kylmempi sävy kun sopii paremmin ihooni. Niinpä kävin ostamassa kunnon hopeatuotteet ja testaan, jos saisinkin itse värin viilenemään tarpeeksi. Ekan kerran perusteella näyttää jo lupaavalta, joten saatan säästyä tällä erää kampaajalta.
Kasvua olen enää laiskanlaisesti seurannut, sillä pituuteen olen jo kaikin puolin tyytyväinen – tällä hetkellä hiukset ulottuvat jotakuinkin selän puoliväliin.
Lisämitta ei tietenkään ole pahitteeksi, mutta se tulee sieltä hiljalleen ajan kanssa. Annoinpa jopa edelliskerralla leikata pikkaisen tavallista enemmän, joten viime talveen nähden pituuskasvu latvan osalta ei ole niin radikaali, mutta toki tukka tuntuu taas asteen verran paksummalta kun vuosia sitten katkeilleet haituvat ovat saaneet alla lisäpituutta.
Kolme havaintoa on näistä kasvukipuisista vuosista helppo tehdä.
- Pidennykset – ei enää ikinä.
- Hiusten kasvu on hitsin hidasta kun etäisyys tavoitetilaan on pitkä.
- Omat hiukset kyllä kasvaa, kun niiden antaa kasvaa, eli ei yritäkään leikata latvaa jatkuvasti.
On helppo sanoa, että olen tyytyväisempi hiuksiini kuin koskaan ennen, kai tuo kasvatusprojektin ärsyttävyys opetti havaitsemaan, mikä ilo omat hiukset on.
Oma väri saa edelleen kasvaa alla, rento ja luonnollinen vaalea päällä on aika jees. Pituuttahan ei ole värjätty enää todella pitkään aikaan ja tyveäkin vain hillitysti. Mitta saa lisääntyä ajan kanssa ja kuntokin paranee, mitä vähemmän käsittelee. Ei siis myöskään enää paluuta täysblondiin! Tällainen luonnollinen on aika kiva, ja niin mahdottoman helppo.
Ja paksuus. Kampaajani muistaa joka kerta huokaista, ettei mitenkään pysty uskomaan, että kyseessä on sama harva tukka kuin pitkälle päälle neljä vuotta sitten, josta ei silloin ulkopuolinen olisi voinut uskoa, millaiseksi se vielä kasvaa.
Vaikka pääsääntöisesti annan hiusten vain olla, niin viime aikoina olen jopa ihan vähän innostunut leikkimään jakauksen paikalla, väsäämään kiharaa ja kuromaan hiuksia osin taaemmaksi pinneillä. Jos vaikka vielä enemmän inspiroituisi? Olisi nimittäin kiva innostua kampauskokeiluista enemmänkin!
Ps. Tällä viikolla tulee vielä postaus vinkeistä hiusten kasvatukseen sekä tuotetärpit prosessiin!
