Asuste, jota en ajatellut käyttäväni enää ehkäpä ikinä on ollut pikkureppu. Mutta aika haalistaa ehdottomuutta ja eräänä päivänä sitä huomaakin kahdenkymmenen vuoden jälkeen kokevansa olon jälleen sallivaksi.
Kaupunkiretkipäivää viettäessä ja Vallisaaressa poiketessa laukku olisi tuntunut epäkäytännölliseltä, mutta sporttireppu liioittelulta, niinpä kantopulman ratkaisi eteisessä nököttävä mokkanahkainen pikkureppu. Se muuten toimii ohuiden kantohihnojensa ansiosta myös yhdelle olalle heitettynä.
Sen pariksi istui täydellisesti boheemi maksimekko, jonka myymistä harkitsen varmaan vuosittain raaskimatta kuitenkaan lopulta luopua. Ehkä hyvä niin, sillä aina se kuitenkin jossain vaiheessa kesää päätyy päälle. Lookkiin (ja lempeään merituuleen) sopi huolittelemattomat hiukset, jotka taipuivat loivaan laineeseen kun kostutin niitä kevyesti edellisiltana ennen kiertämistä ne kahteen tiiviiseen nutturaan päälaelle. Kikka, jota kokeilin heti tänä viikonloppuna uudelleen.
Mekko: Bershka / Sandaalit: Texto / Reppu: Ecco, saatu blogin kautta / Neule: Zara / Korvakorut: H&M
Kuvat: Ilona Savitie
