Tiedän, revityt farkut ovat olleet pinnalla jo pitkään. Mutta sytyn hitaasti. Tai sitten vain odotan mieluummin sitä oikeaa. Oli syy mikä tahansa, mutta hankin vasta tällä viikolla ensimmäiset revityt farkkuni ikinä.
Olen jo pidempään ajatellut, että sellaisille olisi sijaa vaatekaapissani, mutta yleensä en olen todella nirso, mitä tulee farkkuihin ja vielä enemmän inhoan farkkushoppailua; sen oikean mallin löytäminen kun tuntuu lähes mahdottomalta siinä missä hamehankintoja hädin tuskin tarvitsee edes kokeilla. Pitkä selkäni tuntuu tekevän farkkuostoksista nihkeää, ja siksi suosinkin jo lähtökohtaisesti korkeampivyötäröisiä malleja.
Kun tällä viikolla näin ensimmäistä kertaa Mangossa polvista ja lahkeista revityt farkut, toivoin, että ne istuisivat, mutten odottanut liikoja. Niinpä edessä oli pienoinen yllätys kun ne oikeasti kolahtivat heti päälle laitettua. Nyt uusiin farkkuihin tekisi mieli pukeutua koko ajan, ja siinä mielessä pienesti kiitänkin vähän viileämmistä säistä, sillä edellispäivien helteillä farkut olisivat olleet liikaa, mutta nyt juuri sopivasti!
