Kun suunnittelin ohjelmaa jouluiseen Lontooseen oli perinteinen iltapäivätee itsestäänselvyys. Ainoa, mitä tarvitsi miettiä, oli paikka. Onneksi tein jo pari vuotta sitten kattavaa taustatyötä, niinpä poimin vanhalta listalta paikan, jonne olisin mielelläni mennyt, ellen olisi ollut liian myöhään liikenteessä varauksen kanssa. Kun kaikki kiinnostavimmat paikat ehtivät ja olemaan täyteen varattuja haluamalleni päivälle, päädyin rauhalliseen ja kotoisaan The Chesterfield -hotellin iltapäiväteehen.
Tällä reissulla ajoitin iltapäiväteehetken joulupäivään, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Joulukuun 25. päivä on Lontoossa hiljainen ja kaupat pitävät ovensa kiinni, kuten monet ravintolatkin, joten oli kiva, että kyseiselle päivälle oli kuitenkin jotain ohjelmaa. Nautin suuresti raukean rauhallisesta kaupungista ja näyttävästä The Langham -hotellista, jonka ylellisestä Palm Courtista olin varannut pöydän. Palm Courtin historiikissa muuten kerrotaan paikan olleen se paikka, jossa iltapäiväteetraditio sai alkunsa 150 vuotta sitten.
Vastaanotto oli, mitä odottaa saattoi, hienostunut ja viimeisen päälle kohtelias. Palm Courtin sali aukeni vaaleana ja äärimmäisen eleganttina. Joulun tunnelmaa henki lempeä pianomusiikki, taustalla kohoava joulukuusi ja pöydille asetellut Christmas crackerit. Myös iltapäivätee oli teemoitettu joulun henkeen ja jälkiruokalautasen kohdalla ei meinannut millään uskoa, että kaikki todella oli syötävää pienistä leivoksista suklaisiin porofiguureihin.
Alkuun otimme iltapäiväteehen suositellut lasilliset sampanjaa ja paneuduimme pitkään teelistaan. Valinnan vaikeus meinasi iskeä, mutta itse päädyin lopulta yhteen The Langhamin omista palkituista teeseoksista, juhlavuoden kunniaksi tehtyyn pehmeään teekombinaatioon, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Itse iltapäiväteemenun kohdalla valittavissa oli vain yksi vaihtoehto, hyvin liha- ja kalapainotteinen, mutta pyytämällä sain itselleni erinomaisen kasvisversion.
Iltapäivätee oli ylellinen kokemus, eikä Palm Courtin tunnelmasta ollut kiire pois. Tokihan teehetkelle kertyi hintaakin, mutta toisaalta kokemuksena se oli uniikki. Kaikki oli viimeisen päälle ja kuten odottaa voi, tarjoilut olivat herkulliset. Ihan harmitti, ettei jälkiruoan kohdalla vain enää jaksanut kaikkea. Ystävällisesti kuitenkin henkilökunta tarjosi mahdollisuutta ottaa loput mukaan, mutta päätimme kuitenkin olla tarttumatta tilaisuuteen. Teetä tuli juotua runsaasti ja posliinikannuja täytettiin ahkerasti, myös muita tarjoiluja olisi ollut mahdollista saada lisää, mutta itselle ainakin kokonaisuus riitti mainiosti eikä nälkä enää loppupäivän aikana iskenyt.
Iltapäiväteeltä lähtiessä ulkona hämärsi jo ja kävelimme hiljaisia katuja takaisin omalle hotellille Oxford Streetin kupeeseen. Jouluvalot kimalsivat kauniisti tihkusateista maisemaa vasten ja olo oli kylläinen sekä pienestä sateesta huolimatta jouluinen.