Nämä kuvat meinasivat jäädä julkaisematta ihan sen takia, että jokaisessa kuvassa ilmeeni oli nyreä (tai tosi nyreä), siitäkin huolimatta, että päivä oli ihana (päivä Tukholmassa silloin kolmisen viikkoa sitten). Luulen, että asia johtui siitä, että alkoi olla jo aika suunnata takaisin laivaan ja nappasimme kuvat pienessä kiireessä suht vilkkaalla kadulla. Minä ja muut ihmiset emme yleensä yhdistelmänä toimi saumattomasti yksiin, puhumattakaan asukuvien oton ja satunnaisten jalankulkijoiden yhdistelmästä. Ei vain toimi, tai siis minä en toimi. Olo on ahdistunut kun on riskinä saada joku kuvia ottaessa samalle kadunpätkälle ja jäykistyn sillä sekunnilla kun sivusilmässä näkyy etäistä liikettä, pälyillen samalla hulluna ympärilleni.
Niinpä yleensä yritänkin löytää kulman, jonne kanssaihmiset eivät juuri silloin eksy enkä mielelläni suosi tämän tyyppisiä ympäristöjä, joissa muita kulkijoita ja omaa epämukavuutta on vain pakko sietää. Silloin lopputuloksena on tätä, väkinäistä etäisesti hymyä muistuttavaa ilmettä, katseen hapuilua minne sattuu ja toisinaan bonuksena vielä sulkeutunut kehonkieli. Vielä näin viiden ja puolen vuoden blogi-iän jälkeenkin asukuvien otto tuntuu epäluontevalta ja vähän hölmöltä, mutta silti ilmankaan ei halua olla. :)
Neule: H&M / Nahkahame: Zara / Kaulakoru: Accessoriez / Kengät: Bianco
