En yleensä ole parhaimmillani maanantaisin, mutta tämä maanantai on tuntunut aivan erityisen raskaalta. Oikeastaan mitään sen pahempaa ei ole sattunut, kahvi ei loppunut eikä läppärini hajonnut (vaikka hetken ehdin jo niin luulla), mutta jotenkin kaikki vain on tuntunut ekstrarankalta. Aamulla torkutin tavallista enemmän, ulkona oli tavallista kylmempi ja mukana tavallista enemmän kannettavaa. Töissä oli tavallista kiireempi ja päivä sisälsi tavallista enemmän taulukoiden tuijottelua. Päässä humisi, silmiin sattui, väsytti ja kotiin tullessa taivaalla jättimäisenä nököttävä kuu ärsytti. Aurinko olisi ollut parempi.
Nyt istun kotisohvalla ja juon iltateetä. Tarkoitus oli saada asukuvia blogiin, mutta kuvien latauksen kanssa takkusi niin pahasti, että hetki sitten luovutin. Tänään ei ole se päivä, kun haluan väen väkisin kokeilla hermojani. Mutta tästä tämä taas lähtee, niin kuin joka viikko. Ja tällä viikolla pitäisi saada, tai ei pitäisi, vaan saan, yhden isomman työprojektin ensimmäisen etapin valmiiksi, ja sitten pitäisi oman pään sisällä löytyä taas tilaa muillekin jutuille. Olen tässä moneen otteeseen naurahdellut, etten pysty muistamaan milloin olisi ollut näin hiljainen blogikuukausi kuin nyt. Jotenkin en ole tullut vielä sinuiksi uuden blogipohjan kanssa, mikä vähän syö inspiraatiota, sekä tietty tämä väsymys nakertaa voimavaroja. Mutta askel kerrallaan kohti kevättä ja energisempiä päiviä, vai mitä?
