PR-matka: Canon Suomi
Jos jonnekin, niin Tallinnassa sijaitsevaan hylättyyn Noblessnerin telakkaan matalalla roikkuvat pilvet ja ankea tihkusade sopii. Itse asiassa, paikan lumoa vain vaurioittaisi kirkas kesäaurinko ja ihoa kutittava helle.
Astuin bussista ja kiedoin tummaa kaulahuivia tiiviimmin kaulaani vasten. Puristin käsissä kameraa ja väistelin vesilätäköitä kulkiessani rähjäisen sisäänkäynnin luokse, jonka sisäpuolella viimeinenkin valo katosi ja harmaus siivilöityi aavemaisesti rikkoutuneista ikkunaruuduista sisään. Kiviset seinät hohkasivat kylmää ja paksu neulemekkoni tuli tarpeeseen.
Olin Canonin järjestämällä pressimatkalla, jonka tarkoitus oli tutustua uusiin kameroihin kiehtovissa miljöissä, Noblessnerin telakalla ja Patarein vankilassa. Molemmat hylättyjä rakennuksia kiehtovalla ja kerrostuneella historialla. Päivän ensimmäinen etappi oli Noblessner, rähjäinen, raihnainen, unohdettu ja suljettu vanha telakkarakennus kävelymatkan päässä vanhastakaupungista.
Mystiikkaa ja melankoliaa rakastava mieleni löysi nopeasti Noblessnerin lumon ja karun kauneuden. Paikan tunnelma imaisi mukaansa niin, ettei alle tunnin viipyminen meinannut millään riittää. Annoin katseeni kiertää hylättyjen huoneiden graffitien peittämiä seiniä ja valtavien hallien pirstoutunutta pintaa. Lasinsirut ratisivat kengänpohjien alla ja huumaavan vehreä sammal puski esiin harmailta pinnoilta. Mieli rakensi uudelle rikkoutuneita seiniä ja kokosi kaatuneita kalusteita kuvitellen, millainen telakka aktiivisina aikoinaan oli.
Jos telakkarakennuksen alakerta ammotti autiona ja pirstoutuneena, aukesi yläkerrasta toinen maailma. Lempeä hämärä hallitsi pieniä huoneita ja runollinen kaaos tarjosi yksityiskohtien ähkyn. Kaatuneet hyllyrivit makasivat surullisina huonetta pitkin, toisaalla tila pullisteli kirjeistä, kirjoista ja kellastuneesta paperista. Pintoja päällysti pöly ja suuren salin kuoriutuvat katto oli kuin pienien jääpuikkojen meri. Toisaalla rähjäistä ja rivojen seinäkuvien värittämää huonetta halkoi tiski, jonka päällä seisoi turkoosi puhelin kuin huutomerkkinä. Kävelin huoneesta toiseen ja yritin tallentaa kaiken visuaalisuuden verkkokalvoilleni samaa tahtia kamerani ikuistaessa omanlaistaan estetiikkaa.
Noblessner oli upea kokemus samoin kuin Patarei, josta pian omassa postauksessaan. Kaikki postauksen kuvat on otettu lainassa olleella ja vastikään kauppoihin saapunella Canonin EOS M10 -kameralla, joka yllätti todella positiivisesti. Se on pienikokoinen, mutta todella tehokas peilitön järjestelmäkamera, josta löytyy monet samat ominaisuudet kuin mihin olen tottunut järkkäreissänikin, niinpä tulin kameran logiikan kanssa nopeasti sinuiksi.
